Uskomus no. 5 Pentu ei saa purra

Joulukuussa 2021 päivitettiin uskomuksia Pawsiteamin sosiaalisen median kanavilla joulukalenterin muodossa.
Pawsiteamin joulukalenteri pureutui tiukasti istuviin uskomuksiin ja tapoihin koiramaailmassa. Haluamme herätellä ajattelemaan, voisiko vanhasta tottumuksesta toteutettavia tapoja miettiä uudelleen ja mahdollisesti myös lähteä rakentamaan uusia ajatuksia nykytiedon valossa ❤️

Uskomus no. 5 Pentu ei saa purra

Koira tutustuu maailmaan suullaan ja pureminen on pennulle yksi tapa kokea maailmaa. Pentuikään kuuluu myös hampaiden vaihtuminen, joka saa ikenet kutiamaan ja pennun janoamaan pureskeltavaa. Joillain rotutyypeillä puremista ja näykkimistä on myös jalostettu, joten se on hyvinkin luontainen käyttäytymismalli koiralle. Puremista on myös montaa laatua, on näykkimistä, on käden ”väyläämistä”, on kirputtamista jne ja nämä kaikki palvelevat hieman eri tarkoitusta.

Pentupuremiseen on netin keskustelupalstoilla tuhat ja yksi rankaisuun perustuvaa kikkaa – pure sitä takaisin, purista kielestä, purista kuonosta, läppäise kuonolle jne… Ja kaikki tietenkin ymmärrämme, että tämä on puhdasta väkivaltaa pientä pentua kohtaan. Nämä keinot varmastikin toimivat, mutta samalla saamme opetettua pennulle tuottavamme sille kipua palkaksi uteliaisuudesta ja kontaktista meihin. Joillekin pennuille tulee kohtauksia, milloin mikään ei auta ja pentu tuntuu vain mielipuolisesti hyökkivän kohti ja purevan – tässä usein taas taustalla on väsymys tai hurja kiihtymys, mihin pennun aivoilla ei ole sopivaa keinoa puuttua itsehillinnän kautta – ihan kuin ihmislapset, koirat ja etenkin pennut menevät ylikierroksille, kun väsyttää liikaa. Pureminen siis tutkimishalun lisäksi saattaa olla ilmentymä jostain perustarpeen puutteesta – pennulla on ehkä väsy, nälkä, jano, jännitys, turhauma, kiihtymys ja se ilmaisee itseään meidän silmiimme päättömältä sekoilulta näyttävällä toiminnalla.

Pennussa ei siis ole vikaa, eikä se tahallaan ole ilkeä tai vihaa omistajaansa, jos se puree, eikä sitä pidä siitä rangaista. Rankaisemisen sijaan onkin tärkeää lähteä miettimään, miksi pentu puree ja opettamaan pennulle, mihin tämä toiminta kannattaa suunnata tai miten pennun mielentilaa saisi rauhoitettua. Pennun puremista pitää myös jonkun verran sietää, sillä se ei synny täydellisten luopumiskäyttäytymisten ja itsehillinnän kanssa, vaan niitä opetellaan pikkuhiljaa yhdessä ihmisen kanssa. Purutyynyksi ei kuitenkaan tarvitse ruveta, vaan kannattaa koittaa aktiivisesti tarjota pennulle vaihtoehtoisia sallittuja asioita purtavaksi, opettaa sille oma rauhoittumispaikka positiivisesti, opettaa vaihtoehtoisia temppuja, joita voi lähteä kouluttamaan puremisen sijaan sekä tietenkin harjoitella vihjeestä luopumista! Ja jos meno yltyy ihan hulluksi vaikkapa välillä iltaisin, ensisijainen selviytymiskeino on poistaa itsensä tulilinjalta – ei hyökätä pennun kimppuun ja ”taltuttaa” se.

Päivitetään tämä siis muotoon: Koiranpennun kuuluu purra ja pennulle tulee opettaa, mihin tämä toiminta on järkevää suunnata.

Jos tuntuu siltä, että haluaisit selkeämpiä suuntaviivoja ja nykyaikaisia eväitä pentuelämään, kannattaa tulla Anna Sydänheimon Positiivinen Pentu -luennolle 😍

Lisäksi säännöllisesti alkaa niin Turussa, Kaarinassa kuin Tampereellakin useampi pentukurssi ihan livenä. Kurkkaa kurssit!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.