Tietoa vai kukkia hatussa?

Kukkahattutäti puhuu tieteen, ei satujen puolesta

Moni on varmasti törmännyt nimitykseen kukkahattutäti koirien koulutukseen liittyvissä keskusteluissa. Sillä viitataan usein ihmiseen, joka vastustaa väkivaltaa ja rankaisua eläinten koulutuksessa, eli todennäköisesti valtaosaan meidänkin seuraajistamme. Termi on kuitenkin jokseenkin ongelmallinen, sillä sitä käytetään usein vähättelevässä sävyssä kun keskustellaan nykyaikaisista, tieteeseen perustuvista koulutusmenetelmistä. Kukkahattutäti -sana maalaa kuvan vähän höperöstä, hyväntahtoisesta mutta osaamattomasta ihmisestä, joka ei muka ymmärrä “oikeaa elämää”, vaikka tosiasiassa ”kukkahattu” tarkoittaa sitä, että ihminen on ajan tasalla eläimen oppimisesta, tunteista ja tarpeista.

Mitä on oikea elämä koiran näkökulmasta?

Oikea elämä on jokapäiväistä elämää ihmisten maailmassa. Ihmisten maailmassa pätee monenlaisia sääntöjä, jotka eivät ole koirille itsestään selviä, saati lajityypillisiä. Oikeassa elämässä siis tulee eteen hurjasti tilanteita, joissa koira käyttäytyy kuten koira ja näihin tilanteisiin keksitään monesti ratkaisuja rankaisujen – eli epämiellyttävän tunteen, kivun, pelon tai paineen kautta. Esimerkiksi jos koira vetää hihnassa, sille laitetaan kuristava kaulapanta tai hihna kiepautetaan koiran vyötärön ympäri, jolloin paine ja kipu kohdistuu sisäelimiin. Haukkuvalle koiralle suihkautetaan vettä, etikkaa, sitruunaa tai paineilmaa kuonolle, jolloin koira säikähtää ja lopettaa haukkumisen sillä kertaa. Koiralle opetetaan tontin rajat käyttämällä ”näkymätöntä” sähköiskun antavaa aitaa tai torumalla koiraa rajan ylittämisestä.

Kuinka moni näistä asioista on aidosti koiralle asioita, joita sen pitäisi sisäsyntyisesti tietää? Emmehän me ihmisetkään tiedä tonttimme rajoja ilman karttapalvelua ja tuntuisi ihan hullulta ajatukselta alkaa antaa sähköiskuja vaikkapa puolisolle, joka tietämättömänä ylittäisi tonttimme rajat. Koirien kanssa kuitenkin jaellaan edelleen todella paljon rankaisuun perustuvia koulutusvinkkejä, kokemukseen vedoten.

Miksi rankaisuun perustuvia koulutusvinkkejä jaetaan?

Yksi syy tähän on se, että rankaisu yleensä ”toimii” nopeasti – ainakin hetkellisesti. Epämiellyttävä tunnereaktio saa koiran välttämään tilannetta. Tämä voi tuntua tehokkaalta ja samalla ihminen itse saa vahvisteen omasta toiminnastaan eli toteaa saaneensa haluamansa käyttäytymisen loppumaan rankaisun avulla ja saattaa alkaa käyttää rankaisua yhä enemmän. ”Hyväksi havaittuja” neuvoja jaetaan myös eteenpäin, eikä asiaa edesauta se, että televisiossa on pitkään näytetty rankaisuihin perustuvaa kouluttamista (Todd, 2018). Rankaisut siis toimivat kyllä toiminnan lopettajina, mutta pitkällä aikavälillä seuraukset eivät ole myönteisiä koiran oppimisen sekä hyvinvoinnin kannalta.

Usein etsimme pikaratkaisuja ja rankaisut tarjoavat niitä – miten houkutteleva onkaan ajatus siitä, että kerrasta menee oppi perille? Kuvittele tämä sama uudessa työpaikassa – et tiedä mitä työtehtäviisi sisältyy, milloin on tauko ja mitkä ovat työaikasi. Tulet ilmeisesti myöhässä, koska pomosi huutaa kurkku suorana EI kun astut sisään ja ajattelee, että oppipahan kerrasta. Sinä et kuitenkaan tiedä, milloin sinun sitten pitäisi tulla. Istahdat työpisteelle ja taas sinulle karjaistaan EI, pomppaat tuolilta ja varovaisesti menet seuraavalle pisteelle, jossa kukaan ei huutanut eli ehkäpä tämä on sinun piste. Avaat koneen ja sama meno jatkuu. Et varmaankaan kovin kauaa tai iloissasi olisi tällaisessa ympäristössä?

Mitä oikeasti tiedämme koulutusmenetelmien vaikutuksista?

Tutkimusnäyttöä koulutusmenetelmistä on runsaasti ja voidaankin todeta, että koulutusmenetelmillä on valtava vaikutus koiran hyvinvointiin. Rankaisuun, epämukavuuteen ja pelkoon perustuvat menetelmät eivät vain heikennä koiran oppimista – ne heikentävät myös koiran suhdetta ihmiseen ja lisäävät käyttäytymisongelmien riskiä. Howell ym (2025) osoittivat lukuisten tutkimusten pohjalta vankan yhteyden sille, että rankaisupohjainen tai rankaisua ja palkkioita yhdistelevä koulutus lisää mm. merkittävästi ihmisiin kohdistuvaa aggressiivisuutta. Väkivaltaan perustuvia koulutusmenetelmiä perustellaan usein juurikin aggressiivisesti käyttäytyvien koirien kohdalla välttämättömiksi, vaikka tosiasiassa ne usein vain pahentavat tilannetta pitkässä juoksussa.

Tutkimuksissa on mm. havaittu, että rankaisuperusteisesti koulutetut koirat ovat vähemmän aloitteellisia, lähestyivät vieraita harvemmin ja leikkivät omistajiensa kanssa vähemmän kuin koirat, joita on koulutettu positiivisesti vahvistaen (Ziv, 2017). Rankaisujen käyttö vaikuttaa koirien käytöshaasteiden yleisyyteen että niiden voimakkuuteen (Dodman ym, 2018). Toisin sanoen: mitä enemmän rangaistuksia, sitä enemmän ongelmia. Vieira de Castro ym. (2020) puolestaan osoittivat, että rangaistuksiin perustuvilla menetelmillä koulutetut koirat ovat huomattavasti stressaantuneempia koulutustilanteessa, niin käyttäytymisen kuin fyysisten mittareiden mukaan. Lisäksi koirat olivat palkkiolla koulutettuja koiria pessimistisempiä. Tutkimuksessa todettiin myös, että koirat, joita koulutettiin yhdistellen rangaistuksia ja palkkioita eivät eronneet stressitasoiltaan puhtaasti rangaistuksia saavista koirista – eli vaikka koira saisikin palkkioita pakotteiden lisäksi, koulutustapa heikentää koiran hyvinvointia.

Näyttöä siitä, että pelkoon, kipuun tai epämukavuuteen perustuvat koulutuskeinot olisivat hyödyllisiä, ei yksinkertaisesti ole. Sen sijaan positiiviseen vahvistamiseen ja ennakoitavuuteen pohjautuvan koulutuksen on todettu tukevan niin koiran kuin ihmisen hyvinvointia.

Mitä rankaisujen sijaan?

On tärkeää nähdä koira yksilönä, jolla on omat tarpeensa, tunteensa ja kykynsä. Boissy ym. (2007) korostavatkin, että eläinten hyvinvointi ei ole vain ulkoisten olosuhteiden täyttymistä – se on kokonaisvaltaista kokemista. Siksi emme voi enää perustella rankaisuun perustuvia koulutusmenetelmiä ”teholla” tai ”vanhoilla tavoilla”, kun meillä on runsaasti tutkimustietoa niiden haitallisuudesta ja vaihtoehdoista, jotka tukevat eläimen hyvinvointia.

Rankaisujen sijaan on tärkeää panostaa koiran ymmärtämiseen. Miksi koira käyttäytyy, miten koira käyttäytyy ja mitä voimme tehdä auttaaksemme koiraa näissä tilanteissa. Vasta tämän jälkeen koulutus tulee kuvioihin ja koulutuksen tulisi perustua positiiviseen vahvistamiseen.

Positiivinen vahvistaminen ei tarkoita, että koira ”hemmotellaan piloille” ilman rajoja. Se tarkoittaa, että vahvistamme niitä asioita, jotka tukevat sekä koiran että meidän hyvinvointiamme. Ja palkkio voi olla monenlaista: ruokaa, leikkiä, kehuja, vapautta, tekemistä. Ihan niin kuin me ihmisetkin motivoidumme siitä, että joku huomaa, kun teemme oikein – emme siitä, että joku vain toruu, eikä kerro mitä pitäisi tehdä.

Jokainen on omalla oppimismatkallaan

Varsinkin keskustellessa on hyvä muistaa, että jokainen toimii sen tiedon pohjalta, mitä sillä hetkellä on. Siksi ei kannata syyllistyä menneistä valinnoistaan tai toisaalta syyllistää muita. Tärkeintä on avoimuus oppia uutta ja kuten tiedämme – uuden oppiminen tapahtuu parhaiten onnistumisten kautta. ”Rankuttajien ja kukkahattutätien” vastakkainasettelun sijaan kannattaakin ohjata ihmisiä nykyaikaisen tiedon pariin.

Ajantasaista tietoa saat varmuudella kouluttajilta, jotka ovat hiljattain kouluttautuneet esimerkiksi koirien hyvinvointivalmentajiksi tai eläintenkouluttajiksi. Jos haluat oppia kouluttamaan koiraasi koiralähtöisesti ja turvallisesti, nykyaikainen koirakoulu, jossa toimii koulutuksen saaneita kouluttajia, on paras paikka saada oikeaa tietoa. Kaikkea mitä näkee somessa, ei kannata uskoa. Ethän sinäkään menisi psykologille, joka on saanut “pätevyytensä” neuvomalla kavereitaan? Koirakoulu antaa ihmiselle työkalut ymmärtää koiraansa ja toimia koiran kanssa paremmin.

Kukkahattutäti historiaan

Tietoon ja ymmärrykseen perustuva koulutus ei tarkoita höpsöyttä tai liiallista herkkyyttä – se tarkoittaa vastuullisuutta, välittämistä ja viisautta. Siksi termin kukkahattutäti voisi jo jättää historiaan. Ollaan ylpeästi koirien puolella – tietoon nojaten.

Tervetuloa mukaan oppimaan ja oivaltamaan lisää koirista ja koirien kanssa elämisestä kursseillemme ❤️

Lähteet:

Boissy, A., Manteuffel, G., Jensen, M. B., Moe, R. O., Spruijt, B., Keeling, L. J., Winckler, C., Forkman, B., Dimitrov, I., Langbein, J., Bakken, M., Veissier, I., & Aubert, A. (2007). Assessment of positive emotions in animals to improve their welfare. Physiology & Behavior, 92(3), 375–397. https://doi.org/10.1016/j.physbeh.2007.02.003

Dodman, N. H., Brown, D. C., & Serpell, J. A. (2018). Associations between owner personality and psychological status and the prevalence of canine behavior problems. PLOS ONE, 13(2), e0192846. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0192846

Howell, H., Baslington-Davies, A., Mills, D., & Hogue, T. (2025). Risk factors for human-directed aggression by dogs: The human side of the problem. A two-part systematic review and narrative synthesis. Applied Animal Behaviour Science, 284, Article 106552. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2025.106552

Todd, Z. (2018). Barriers to the adoption of humane dog training methods. Journal of Veterinary Behavior, 25, 28–34. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2018.03.004

Vieira de Castro, A. C., Fuchs, D., Morello, G. M., Pastur, S., de Sousa, L., & Olsson, I. A. S. (2020). Does training method matter? Evidence for the negative impact of aversive-based methods on companion dog welfare. PLOS ONE, 15(12), e0225023. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0225023

Ziv, G. (2017). The effects of using aversive training methods in dogs—A review. Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research, 19, 50–60. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2017.02.004