Kivaa käsittelyä

Voiko hoitotoimenpiteet tehdä mukavaksi koiralle?

Kynsienleikkuu, harjaaminen, peseminen… Ovatko nämä ja muut hoitotoimenpiteet tai käsittelytilanteet pakollinen paha arjessanne? Entä jos niistä saisikin mukavan yhteisen laatuaika-hetken sen välttämättömän taistelutilanteen sijaan? Se voi olla mahdollista ja jopa toivottavaa.

Koiran vapaus valita

Osallistuin maaliskuussa Eva Bertilssonin luennolle koiran vapaudesta valita – varsinkin käsittely- ja hoitotilanteissa. Eva on mahtava, todellakin koiralähtöinen kouluttaja. Luennolla tuli esiin juuri se, minkä kouluttaminen minua pohdituttaa eniten turkkikoirien kanssa – miten saada koira OIKEASTI nauttimaan harjaamisesta, pesemisestä, föönaamisesta… Siitä koko turkkiruljanssista, jota joudumme rutiininomaisesti esimerkiksi lammaskoirille tekemään.

Suurin osa turkkikoirien omistajista on varmastikin kuullut vinkit koiran kyljellään makaamisen opettamiseen -> jaloista kiinni ja pyöräytys pöydälle, sen jälkeen pidetään alemmista jaloista tiukasti kiinni, jotta rimpuileva koira ei pääse pongahtamaan ylös. Ja tämä toimii, kyllä se koira lopettaa sätkimisen jossain vaiheessa ja tyytyy kohtaloonsa. Monesti sanotaan, että pennulle pitää hoitotoimenpiteet ”viedä loppuun asti” eli väkisin niin kauan, että se tyytyy kohtaloonsa. Pahimmillaan tämä opettaa koirille opittua avuttomuutta ja niistä tulee näennäisesti rauhallisia. Mutta mitä liikkuu sen pään sisällä? Luultavasti 99% koirista ei ajattele että ”onpas kiva maata tässä, en edes haluaisi ylös” vaan pään sisällä liikkuu kutakuinkin ”pakko maata tässä, muuten tuntuu ikävältä”. Mutta miksi ihmeessä emme tekisi asiaa sillä tavalla, että saisimme sen ajattelemaan ”jes! Haluan mennä pöydälle ja maata siinä kyljellään harjatessa, koska se on niin siistiä ja mahtavaa!”?

Jos lähdettäisiinkin perusajatuksesta, että koira saisi itse päättää. Koira saisi itse kertoa, milloin on valmis aloittamaan. Tässä vaiheessa tulee tietenkin ajatus, että eihän se valitsisi sitä kynsienleikkuuta ikinä, jos saisi päättää. Tässä kohtaa tuleekin positiivinen yllätys – koira alkaa yleensä haluamaan näitä toimintoja, sillä niistä on tehty turvallisia ja kivoja koulutuspelejä omistajan kanssa. Pohja täytyy tietysti rakentaa positiivisesti vahvistamalla. Kouluttamisessa menee oma aikansa, mutta kun pohjat on tehty hyvin, saat koiran, jolla on hyvin paljon vähemmän stressiä koko loppuelämänsä. Tällöin se sietää myös niitä tilanteita, kun jotain on pakko tehdä, paremmin.

Olen omia hoitotoimenpiteitäni pitänyt hyvinkin positiivisina, koira saa palkkaa kun on paikoillaan ja sitä ei pidetä väkisin siinä, mutta Eva sai silmät aukeamaan ja miettimään vielä tarkemmin näitä prosesseja. Asiat, jotka minulle erityisen hyvin jäi mieleen ja pääsi heti työn alle, olivat keskeyttämiskriteeri ja startti- ja stoppinappulat. Näitä on nyt treenattu lähes kaikkiin hoitotoimenpiteisiin siitä lähtien ja voin sanoa, että toimii!


Tällä videolla on Kidin 5kk ekoja starttinappulaharjoituksia. Ei tarvitse pitää kiinni harjatessa 🙂

Starttinappula, stoppinappula…?

Keskeyttämiskriteerillä tarkoitetaan toimintoa, jolloin oma toiminta loppuu. Tämä tulisi miettiä aina ENNEN hoitotoimenpiteitä. Hyvä keskeyttämiskriteeri on väistäminen, jos esimerkiksi kynsiä leikatessa koira vetää tassua pois, silloin lopetetaan leikkaaminen. Tässä oli myös pari vaihtoehtoa annettu omalle toiminnalle, joko irrotetaan kädet koirasta, tai sitten ”jähmetytään”. Eli tässä tapauksessa voisi yhä pitää tassusta kiinni, mutta ei vetää vastaan. Tämä on ainakin itsellä usein sellainen ”go with the flow” –kriteeri ja ajan myötä siitä voi sellainen tullakin. Kuitenkin, jos puhutaan uudelleen ehdollistamisesta tai pennun opetuksesta, kannattaa nämä miettiä tarkkaan. Kun koira tietää, että se voi vaikuttaa käsittelyyn, sen on paljon helpompi suvaita se.

Starttinappulalla tarkoitetaan koiran (usein itse tarjoamaa) toimintoa, joka on indikaattori sille, että toimenpiteen saa aloittaa ja stoppinappula taas toiminta, jolla koira kertoo kaipaavansa taukoa. Kuulostaako hullulta? Jutun juju on nimittäin siinä, että käydessä tätä vuoropuhelua koiran kanssa koira tuntee pystyvänsä vaikuttamaan ympäristöönsä ja olemaan aktiivinen toimija. Sen sijaan, että me työnnämme koiran maahan ja pidämme sen siinä, koira saakin itse mennä maahan ja sanoa ”nyt leikataan!”. Tätä voi verrata ihmisillä hammaslääkärillä käyntiin, sinullakin on varmasti paljon mukavampi olo, jos menet hammaslääkäriin ja saat itse istua tuoliin, sanoa koska voi aloittaa ja sanoa jos sattuu, kuin jos hammaslääkäri vaan työntäisi sinut tuoliin, hoitaja pitäisi kaikin voimin kiinni ja porattaisiin loppuun asti sinun tuntemuksista välittämättä.


Nooan starttinappulana kynsien leikkaamisessa toimii kuonokosketus.

Vaikka nämä ajatukset voikin hullulta kuulostaa, koiran valinnanvapaus ja ympäristöön vaikuttaminen tekevät sen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille todella hyvää. Myös suhde omistajaan paranee, kun se ”välttämätön paha” eli kynsienleikkuu tai muu hoitotoimenpide muuttuukin kivaksi jutuksi. Ja on muuten paljon mukavampaa omistajallekin, kun koira haluaa olla hoitotoimenpiteissä ja tehdä niitä sen sijaan, että joka kerta on taistelua.

Näitä asioita käsittelemme käsittelykurssissa perinpohjin.
Mukavia hoitohetkiä kaikille!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *