Kivaa käsittelyä – CoopCare 2018

Jatkan kivaa käsittelyä –juttusarjaa saman nimen alla, sillä kaikki nämä tähtäävät samaan asiaan. Englanniksi on termi ”husbandry” – jolle en ole keksinyt mitään täysin fiksua suomenkielistä vastinetta. (Jos keksitte jonkun, niin saa ilmoittaa ja voittaja palkitaan maineella ja kunnialla!) Termi kuitenkin käsittää sisällään suurin piirtein kaiken käsittelyn ja hoitotoimenpiteet, mitä koirille tarvitsee tehdä pitääkseen huolta niiden terveydestä ja hyvinvoinnista. Se on siis arkipäiväisiä asioita oikeastaan jo ruokkimisesta ja lenkittämisestä lähtien, mutta näissä kirjoituksissa pureudumme nimenomaan niihin terveydellisiin puoliin eli hoitotoimenpiteisiin.

”Husbandry is happening all time!” – Ken Ramirez

CoopCare 2018

Osallistuin kesäkuun lopulla CoopCare 2018 –leirille, joka oli neljän päivän kurssipläjäys ruotsissa. Opettajina toimivat Eva Bertilsson ja Laura Monaco Torelli. He ovat molemmat mm. fear free –sertifioituja ammattilaisia, Karen Pryor Clicker Expon luennoitsijoita sekä ennen kaikkea heillä on rutkasti kokemusta eri eläinlajeista ja positiivisesta kouluttamisesta.
Eva on uraauurtava kouluttaja, joka on vaikuttanut suuresti myös Suomessa. Hän on tehnyt paljon töitä myös omaehtoisuuden ja käsittelyn osalta ja hänen viimevuotisesta seminaaristaan minunkin suuri innostus omaehtoisuutta kohti alkoi. Laura oli minulle vielä suhteellisen tuntematon nimi ennen tätä, mutta leirillä tajusin kyllä nähneeni hänenkin kouluttamista videoilta.

Lauran juuret juontaa merinisäkkäiden pariin ja huomasikin, että sieltä maailmasta hänellä oli paljon hyvää annettavaa myös koirankoulutuspuolelle. Lauran opeista suurin osa on tullutkin maailmankuululta Ken Ramirezilta. Merinisäkkäiden puolella todellakin on tärkeää tehdä pohjat hyvin ja ylläpitää niitä, sillä villieläinten kanssa ei voi ottaa riskejä turhaumalle tai huolimattomalle koulutukselle. Tämä on usein meille koiraihmisille hieman hankalaa, sillä helposti lähtee ahnehtimaan kun huomaa asioiden sujuvan ”ihan ok”. Ensimmäinen asia kuitenkin, minkä leirillä tajusin vielä konkreettisemmin on kriteereiden hyppely – vaikeaa asiaa ei tarvitse vaatia montaa kertaa ja välillä kannattaa palata alkuun. Tämä on ehdottomasti hoitotoimenpiteissä ja käsittelyssä asia, jota ei voi liikaa tehdä. Varsinkin jos asioissa on negatiivista oppimishistoriaa, tulee positiivista pohjaa rakentaa kokoajan. Vaikka tätä on tullut jonkin verran tehtyä, nyt osaan ottaa sen vielä systemaattisemmin käyttöön.

Eläinoppilaat

Starttinappulana kohde

Tämän neljän päivän leirin aikana meillä oli myös käytännön koulutusta ja aivan mahtavia eläinoppijoita ja heidän ohjaajiaan. Paikalla oli 7 koiraa ja 2 hevosta.  Oli hienoa päästä katsomaan myös hevosen positiivista kouluttamista, sillä sitä ei tässä työssä niin usein näe kuin koiria… Jostain kumman syystä. Kuitenkin laji kuin laji, koulutuksen periaatteet on samat. Sovellutukset vain hieman vaihtelevat eläinlajin mukaan. Hevoselle opetettiin mm. sumutepulloon ja klippereihin siedättymistä. Klippereiden kanssa käytettiin myös starttinappulaa – hevonen koski turvallaan kohteeseen kun oli valmis klippereiden lähestymiseen. Tässä päästiin edistymään jo klippereillä selän koskemiseen hevosen ollessa rento. Omaehtoisuus ja sen kanssa hoitotoimenpiteen aloittaminen voi joskus viedä hetken aikaa, kun eläin tuumailee mitä mieltä on asiasta. Kuitenkin, jos jaksaa odottaa sen pienen hetken niin saa paljon paremmin yhteistyökykyisen kaverin, kuin mikäli kärsimättömänä pakottaa eläimen tilanteeseen, johon se ei ehkä ole vielä 100 prosenttisesti valmis.

Koirien kanssa tehtiin useampana päivänä erilaisia harjoituksia. Näissä oli mukana mm. leukatargettia, kynsien viilausta, kuonokoppatreeniä, erilaisten instrumenttien treeniä – esimerkiksi stetoskoopin ja ruiskujen esittelyä ja niihin siedättämistä. ”Tippatreeni” oli mielestäni erityisen mielenkiintoinen, en tiedä montakaan koiraa joka tykkäisi korva- tai silmätipoista, mutta ne on pakko laittaa jos on tulehdus päällä. Ruiskuun laitettiin vettä ja sitä tiputetiinkin ensin eri puolille koiran kehoa – näin märkä tunne ei tule yllätyksenä, mutta se on helpompi sietää ensin esimerkiksi selässä tai muussa neutraalimmassa paikassa. Eläimille ennakoitavuus on yksi todella iso hyvinvoinnin tekijä – kerran voit yllättää jollain inhottavalla asialla, mutta sillä on yleensä tuhoisat seuraukset tulevia tilanteita silmälläpitäen. Sekä koiran että omistajan hyvinvoinnin kannalta fiksumpaa on opettaa koira tunnistamaan asioita, myös niitä ikäviä, ja opetella tukitaitoja millä niistä selviydytään pienimmällä mahdollisella stressimäärällä.

Tippatreeni

Olet koirasi edunvalvoja

Kurssilla oli virkistävä määrä eritaustaisia eläinihmisiä. Paikalla oli niin kouluttajia, klinikkaeläinhoitajia, eläinlääkäreitä kuin myös valveutuneita koiraharrastajia. Monesti varsinkin klinikoilla työskentelevien ihmisten puheista kävi ilmi, että on tärkeää mutta vaikeaa ajaa läpi tätä muutosta. Omaehtoisuus ja hallinnan tunne ovat aika uusia juttuja ja nyt vasta rantautuneet kouluttamisen maailmaan, joten emme voikaan olettaa, että ne olisivat vielä täysin rantautuneet klinikkamaailmaan, jossa pääpainona on kuitenkin terveydenhuolto, fysiikka ja anatomia käyttäytymisen sijaan. Yhteistyöllä ja avoimuudella kuitenkin varmasti muutos tapahtuu pikkuhiljaa – mitä enemmän omistajat ovat valveutuneita siitä, mikä juuri heidän eläimellä toimii, sitä helpompi myös klinikan henkilökunnan on hoitaa työnsä. Kuten kaikissa palveluissa, laaduissa on eroa. Jos jokin käsittelytapa on mielestäsi liikaa koirallesi, on sinun tehtävä valvoa koirasi etua. Tästä on jo pitkään puhuneet monet kouluttajat, mm. Miira Hellstén, sekä tietysti Eva ja Laura. Mikäli koirasi jännittää kovin vaikkapa eläinlääkärin tiloja, mutta olette harjoitelleet joitain käsittelyprotokollia voi aina kysyä, voiko jonkin rutiinitoimenpiteen tehdä esimerkiksi pihalla tai odotushuoneessa – kysymällä ei menetä mitään ja mikäli saat kieltävän vastauksen, on siihen yleensä hyvät perustelut ja tällöin pitää turvautua niihin protokolliin, mitä on opeteltu pakkotilanteiden varalle. Niistä kirjoittelen lisää tulevissa blogikirjoituksissa.

Kaiken kaikkiaan CoopCare oli todella täynnä tietoa oleva paketti ja näistä riittääkin juttua vielä pitkäksi aikaa! Kirjoittelen syksyn mittaan tarkemmin eri toimenpiteiden kouluttamisista ja muuten käsittelyn ja hoitotoimenpiteiden kouluttamisesta ja parhaista käytännöistä. Kannattaa siis pitää silmällä julkaisujamme! Tämä on aihe, jota ei voi koskaan opiskella liikaa ja itsekin odotan innolla taas seuraavia ko. aiheesta pidettäviä kursseja, sillä jokaiselta oppilaalta oppii myös lisää!

Syksyllä alkaa näihin asioihin perehdyttävä kurssimme Pätevä potilas, joka sisältää luennon ja 5 käytännön kertaa.
Omaehtoisuutta käyttäen, mutta enemmän kotona tehtäviä hoitotoimenpiteitä varten on myös suurta suosiota saanut, seuraavaksi elokuussa starttaava Kivaa käsittelyä –kurssimme, joka suoritetaan suurilta osin etänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.