Näyttelyt – koiran vai ihmisen harrastus?

pawsiteam.fi - näyttely

Näyttelyt jakavat todella paljon mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, että ne ovat silkkaa eläinrääkkäystä ja toisten mielestä taas maailman parasta ajanvietettä. Itse kuulun jonnekkin tuonne välimaastoon. Pidän näyttelyissä käymisestä ja ulkomaillakin näyttelyissä reissaamisesta, kunhan koiralla on kivaa. Välillä tuntuu, että joiltain se koko koira unohtuu ja erinäiset palkinnot ovat pääasia. Silloin mielestäni kannattaa palata mietteissään lähtöruutuun – miksi sinne näyttelyyn on tultu ja nauttiiko koira siitä. Omistajansa kanssa esiintymisestä nauttiva koira on todella ilo silmälle, mutta valitettavasti kaikkien kohdalla se ei ole näin. Usein unohdetaan, että näyttelyihin tulee treenata – joidenkin kanssa enemmän ja joidenkin vähemmän. Ja se treenaaminen ei ole pelkkää seisomista ja juoksemista vaan enemmänkin mielentilan muokkaamista.

Näyttelyt itsessään ovat hyvin erikoinen tilanne koiran näkökulmasta, kuten useimpien lajien kisat. Luultavasti normaalisti valjaissa kulkevalle koiralle laitetaan ketju kaulaan, viedään se halliin, jossa kaikuu ja on tuhansia koiria, sitten pitää juosta ja seisoa – ja mikä oudointa – joku vieras ihminen tulee välillä sanaakaan sanomatta lääppimään oikein perusteellisesti ja siinä pitäisi seisoa hiirenhiljaa, samalla ehkä omistaja vielä hermostuksissaan nykii hihnasta ja on muutenkin vähän outo ja kireä. Ei siis ihme, että monia koiria jännittää ko. tilanne. Kyllä minuakin jännittäisi. Siksi on erityisen tärkeää vähänkään jännittävien koirien kohdalla oikeasti treenata näitä asioita ja eri työkaluja siihen, jotta koirasta tuntuu mukavalta ja että se tietää, mitä siltä halutaan.

Mitä treenata?

Kaikki koirat osaavat juosta ja seisoa neljällä jalalla. Ennen kaikkea tulee treenata näiden asioiden vihjeistys vahvaksi, jotta koira tietää mitä siltä pyydetään myös häiriössä. Tärkeimmät treenin kohteet ovat kuitenkin käsittely ja tunnetila. Tunnetila on tärkein – haluammeko, että koira repeää karvapöksyissään jo nähdessään näyttelytaluttimen vai vetäytyy kauas, eikä halua sitä kapistusta lähellekään. On hyvin tärkeää käydä esimerkiksi match showssa, jotta näkee miten koira suhtautuu käsittelyyn ja reagoi asioihin hälinässä. Siitä on hyvä lähteä rakentamaan treenejä. Koiran asettelu ja muut esiintymistekniset asiat kannattaa ottaa treenin alle vasta, kun koira on muuten rento ja osaava esiintyjä.

Tuomarin käsittely on osalle koirista outo kokemus. Jos niitä ei ole totutettu siihen, että vieraiden ihmisten kopeloiminen on ok, se voi olla todella jännä tilanne. Toiset koirat taas rakastavat yli kaiken kaikkia ihmisiä, jolloin niille täytyy opettaa hieman hillitympää käytöstä. Käsittelytreeneissä tulisi aina edetä koiran mukaan, eikä pakottaa sitä epämukavuusalueelle. Jos esimerkiksi hampaiden katsominen on koirasta todella inhottavaa, se kannattaa pilkkoa pieniin palasiin ja opettaa niin, että koira tuntee olonsa mukavaksi koko ajan. Samoin koko käsittely. Mikäli koira ei erityisesti piittaa vieraan ihmisen kopeloinnista, tulee sekin pilkkoa pieniin palasiin ennen kuin lähtee rakentamaan suurempaa kokonaisuutta – kuten kaikki muutkin koiralle opetettavat tehtävät. Näihin asioihin on myös olemassa monia työkaluja, joiden avulla koira oppii hahmottamaan ja ymmärtämään tilanteen paremmin. Vastaehdollistamalla saadaan muutettua mielentilaa, LAT-harjoituksilla tuomarin lähestyminen voidaan saada mukavaksi asiaksi ja jännittäville koirille myös kohdetyöskentely esim. leukatargetti on todella hyvä työkalu.

Palkkaaminen

Moni on sitä mieltä, että ei halua palkata koiraa kehässä ja joskus jopa tuomarit tästä huomauttavat. Mielestäni tässä tulee taas kerran katsoa koiraa – jos sitä jännittää, ei ole mitään järkeä olla vielä palkkaamatta. Silloin voi vain todeta, että ei ole vielä treenattu tarpeeksi ja jatketaan treenejä. Näyttelyissä, kuten muissakin lajeissa, ei ole pakko palkata koiraa koko suorituksen ajan, kunhan käytökset ovat sille vahvoja. Saadakseen käytökset vahvaksi, treenatessa palkkaa kuluu ja tuleekin kuluttaa! Kun katsoo ns. huippuhandlereita ulkomailta, on heilläkin useimmiten nami kädessä varsinkin seisottaessa. Palkkaamista tulee myös ohjaajan harjoitella. Mikäli koiraa syöttää jatkuvasti juostessa kehässä, eikä koira osaa luopua namista vaan tavoittelee sitä kokoajan, häiritsee tämä varmasti esiintymistä ja vaikeuttaa tuomarin työtä. Palkan suunta ja ajoitus on myös näyttelytreeneissä tärkeää – kuten kaikessa muussakin kouluttamisessa.

Näyttelyt eivät siis ole ehkä niin yksinkertainen juttu, miltä vaikuttaa. Jos haluaa koiransa nauttivan tästä harrastuksesta, kannattaa treenata ja pitää treenit mielenkiintoisina koiralle. Aina kannattaa katsoa koiraa – jos se treenaamisesta huolimatta ei rentoudu näyttelyissä ja oppii vaan sietämään tilannetta, silloin kannattaa kysyä itseltään harrastetaanko yhdessä koiran kanssa vai onko koira vain harrastusväline. Harrastuksissa tulisi molemmilla olla aina vähintään yhtä kivaa 🙂

Pawsiteamilla näyttelykurssit pyörivät koko ajan, joten jos jokin asia mietityttää omassa näyttelytreenissä tai haluat saada vinkkejä, miten treenata koiralähtöisemmin, kannattaa tulla mukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.