Rakas kanssalenkkeilijä – reaktiivisuus lenkeillä

Näet jonkun liikkuvan kauempana, sydämesi alkaa hakata. Pidätät hengitystä ja etsit katseella mahdollisia pakoreittejä – ennen kuin koirasi huomaa tilanteen.
Ahaa! Vain metrin hyppy ojan yli ja pääsette ryteikköön, karkuun vastaantulijalta. ”Nyt mennään!” innostat koirasi mukaasi ja suunnitelma onnistuu – nyt seisotte ryteikössä ja palkkaat koiraasi hervottomasti samalla, kun tasaiseen tahtiin tullut koirakko jatkaa ohitsenne pyörätiellä ja huutelee jotain ”hyviä neuvoja”. Ihan sama, tehtävä suoritettu – sait väistettyä koirasi kanssa vastaantulijaa ilman suurempaa räjähdystä! Huh, eipähän koiran kortisolitasot nousseet. Kuulostaako tutulta?

Reaktiivisen koiran kanssa eläminen saattaa olla todella stressaavaa. Kaikki lenkit menevät skannaillessa ympäristöä ja mahdollisia väistämisreittejä etsien. Pitkäjänteinen koulutus ja elämän muokkaaminen voivat tuottaa tulosta jossain vaiheessa, mutta sen prosessin aikana koiraa pitää ulkoiluttaa aika monta kertaa ja jokainen tällainen kohtaaminen nostaa vähintään omistajan stressitasoja. Koirsn käyttäytymisen syyn, joka on usein pelko/jännitys/turhauma, ymmärtäminen usein auttaa hieman, mutta harvoin silti tekee tilanteesta neutraalia. Koiran hyvinvoinnin ja koulutuksen etenemisen vesittymisen pelon lisäksi ympäristö luo isoja paineita kun koiran pitäisi käyttäytyä tavalla x, jotta se on ”yhteiskuntakelpoinen”.

Jos tämä taas ei kuulosta tutulta, onnittelut! Elämäänne ei ole tällä hetkellä siunautunut tätä haastetta ja lenkkeily on varmasti pääosin mukavaa. Tässä asemassa on kuitenkin jo varaa ajatella toisia – jos näät, että vastaantulijalla on haasteita kohtaamisessa, anna tilaa. Vaihda kadun puolta, suuntaa tai vaikka reittiä. Se ei ole iso juttu teille, mutta on iso juttu vastaantulijalle. Ei kannata jäädä neuvomaan toista, halveksua tai kirjoitella someen, sillä ikinä emme voi tietää missä tilanteessa joku muu on ja reaktiivisuus on todellisuudessa harvoin omistajan vika.

Osallistutaanhan siis jokainen omalta osaltamme mukaviin kohtaamisiin ja autetaan kanssalenkkeilijöitä tilaa antamalla. Mitä enemmän reaktiivinen koira saa onnistumisia, sen paremmin myös koulutus etenee ❤️

Mitä te toivotte vastaantulijoilta?

Kyselin instagramissa tähän ylläolevaan kirjoitukseen liittyen kokemuksia reaktiivisen koiran kanssa lenkkeilystä ja lenkkeilystä ylipäätään ja toivoin ajatuksianne siitä, miten toivoisitte kanssalenkkeilijöiden toimivan. Ehdottomasti suurimmaksi teemaksi nousi tilan antaminen. Mikäli itse ei omista reaktiivista koiraa, voi yllä kuvailtu tunne olla ihan absurdi, mutta se on totta isolle osalle lenkkeilijöistä.

Suurimmat toiveet kanssalenkkeilijöille

– Tilan antaminen ja toisaalle matkan jatkaminen
– Ohittaminen niin, että ihminen on ohitettavan koirakon ja oman koiran välissä
– Reilusti tilaa, jos vain on mahdollista
– Reipas ohitus ja matkan jatkaminen ilman kommentointia, omaan toimintaan keskittyminen
– Huomio omaan koiraan, ei puhelimeen
– Koiran pitäminen lyhyellä hihnalle
– Tilaa ja ymmärrystä – yleensä rähinä johtuu pelosta
– Koiria ei ole ok tulla moikkailemaan kysymättä
– Kunnioitus siitä, ettei kaikki halua muita koiria omalle iholle
– Ei pahoja katseita
– Jos toinen hädissään kerii hihnaa ja etsii nameja, ei pusketa päälle vauhdilla
– Toisten huomioiminen – ei tulla lujaa vauhtia kohti edestä eikä takaa
– Vaanimisen ja tuijottamisen ohjaaminen muuhun toimintaan
– Anna tilaa, jotta toinen pääsee väistämään
– Huomioi ympäristöä ja kunnioita kiinnipitolakeja

“Anna tilaa. Älä kuvittele, että voisin ohittaa teidät.”

Reaktiivisen koiran kanssa eläminen on raskasta, mutta apua on tarjolla! Pawsiteamin käytösneuvonta ja reaktiivisten koirien kurssit tarjoavat nykyaikaisia keinoja ja työkaluja arjesta selviytymiseen myös kiihkeämmän kaverin kanssa ❤️