Hyvinvointi, Käsittely, Kouluttaminen
Koulutammeko koiraa vai opettelemmeko yhdessä koiran kanssa?
huhti
Luin uusimmasta Koiramme –lehdestä (4/19) jutun koiranarvoisesta elämästä. Väliotsikolla ”Hyväntahtoinen koirankäsittely on ykkösjuttu”, rikoskomisario kertoo, ettei väkivalta tai sillä uhkailu kuulu hyvään koiran elämään, mutta joskus joutuu etenemään kovemman kautta. Samassa hän kertoo ”hassunhauskan” tarinan siitä, kuinka otti kodinvaihtajakoiran, jonka piti oppia olemaan pihapiirissä ja siihen tarvittiin sitten muutama selättäminen. Tämä sai aikalailla niskakarvani pystyyn ja ihmettelen suuresti, miten rikoskomisario voi laukoa lehdessä aika suoraan, että väkivalta ei ole ok, mutta kyllä tietyissä tilanteissa sitä voi vähän käyttää… Tällekin rikoskomisariolle suosittelen lämpimästi nykyaikaisiin ja positiivisiin koulutusmenetelmiin tutustumista.
Me emme ole koiria
Katsellaanpa asiaa hieman toiselta kantilta, eli ihmisen näkökulmasta. Mieti, jos sinut yhtäkkiä sijoitettaisiin kiinalaiseen perheeseen, jossa he eivät osaa kommunikoida oikein millään tasolla kanssasi. Liikut askeleen johonkin suuntaan ja joku tästä perheestä hyökkää päällesi kaataen sinut maahan, ehkä vielä mutisten jotain kiukkuisesti kiinaksi. Tätä tapahtuu muutamia kertoja, joten alat yhdistää, että ei kauheasti kannata ottaa askelia oikealle perheen ollessa läsnä, sillä koskaan ei tiedä, koska ne syöksyvät päälle. Kuulostaako tämä reilulta opettamiselta? Entä jos tämä kiinalaisperhe olisi niin kiinnostunut sinusta, että he opettelisivat hieman elekieltä ja suomeksi sanomaan hyvä, just noin. Tai näyttämään peukkua… Silloin asia voisi valkeentua nopeammin ja ymmärrettävämmin. Ottaessasi askeleen oikealle tietyssä kohtaa, he kutsuisivat sinut takaisin vasemmalle ja näyttäisivät peukkua, antaisivat ehkä halauksenkin ja pian ymmärrät, että vasemmalle meneminen on kannattavampaa. Jos otatkin vahingossa askeleen oikealle, saat vain kutsun takaisin ja taas kovasti kehuja, kun teet oikein, eikä sinun enää tarvitse pelätä, että kukaan käy kimppuusi. Tämä on myös koiranarvoisen elämän ydin – koiran omistajan on opeteltava edes hiukan kouluttamista, jotta kommunikaatio sujuu koiran kanssa ja asiat saadaan opetettua yhteisymmärryksessä ja ennen kaikkea eettisesti.
Mitä selätykseen tulee, toivon, että suurin osa koiraihmisistä jo tietää, että se ei ole millään tapaa hyvä, tehokas, saati eettinen koulutustapa. Selättämisellä, pentua takaisin puremalla, poskista kiinni pitämisellä tai muulla väkivaltaisella kouluttamisella saadaan hyvin istutettua koiran mieleen, että omistaja on pikkaisen arvaamaton ja voi käydä päälle koska tahansa. Selättämisestä on tehty useita tutkimuksia, eikä koirat itsekään selätä toisiaan, vaan tämä perustuu vapaaehtoiseen alistumiseen – ja tätä en ainakaan henkilökohtaisesti haluaisi nähdä yhdenkään koirani tekevän edessäni. Tutkimusten mukaan aggressio synnyttää aggressiota, joten mikäli tuntuu siltä, että hermot menee, kannattaa mieluummin mennä vetämään happea vähän matkan päähän ja vasta sen jälkeen jatkaa touhuja taas koiran kanssa.
Millaisen suhteen haluat luoda koiraasi?
Tulee muistaa, että meillä ei ole koirien kanssa yhteistä kieltä, emmekä pysty liioin imitoimaan koiria täydellisesti. Siksi meidän tulee luoda optimaaliset olosuhteet, joissa voimme käydä vuoropuhelua koiran kanssa. Niin käsittelyssä, lajitreeneissä, kuin arkikäytöksessäkin saamme hyviä tuloksia aikaan, kun otamme koirat mukaan koulutukseen, emmekä vain kouluta koiria. Teoriakirjoja löytyy iso määrä ja niistä pystyy oppimaan kouluttamisen perusteet pelkällä lukemisella – kuitenkin oma koira tulee oppia tuntemaan ja oppia sen sietokyvyn ja mukavuusalueen rajat, sekä sen tapa kertoa asioita ja toisaalta myös koiralle tulee pystyä opettamaan, että sen ääntä kuunnellaan. Koulutuksessa pitäisikin pitkälti pysyä siellä koiran mukavuusalueella, jotta homma saadaan hoidettua mukavasti ja ennen kaikkea eettisesti loppuun. Tällöin koiran ja omistajan välinen suhde vahvistuu ja koira voi luottaa omistajaansa, eikä sen tarvitse pelätä, milloin omistaja saattaakin käyttäytyä aggressiivisesti. Toki me olemme ihmisiä ja jokainen joskus hermostuu – niin ystävien, sukulaisten, lasten, kumppanin kuin koirankin kanssa, mutta näistä tilanteista kannattaa ottaa opiksi ja miettiä, miksi juuri se asia sai pinnan katkeamaan, jotta voi taas palata positiivisempaan suhtautumiseen ja ennakoida näitäkin tilanteita paremmin, eikä pitää tätä osana systemaattista koulutusta.
Koiran kanssa vai koiralla?
Koulutuksen näkökulmasta myös rajat voi opettaa osallistaen koiraa ja näin ne usein selkiintyvät, kun asiat on opetettu koiralle mahdollisimman helpolla tavalla. On hassua perustella, että koira tuntee olonsa turvalliseksi ja tyytyväiseksi, kun se ”tietää paikkansa” ja tuo paikka tulee osoittaa sille ei-niin-eettisin keinoin. Palkisemalla koiraa emme saa mitään peruuttamatonta tai pahaa aikaiseksi, mutta rankaisemalla koiraa voimme hyvinkin saada peruuttamattomia muutoksia esimerkiksi sen luottamuksessa ihmisiä kohtaan. Tutkimukset kehittyvät kokoajan ja koira on tunteva ja elävä olento, sekä ymmärtää paljon enemmän, mitä olemme luulleet. Siksi siis meillä ei yksinkertaisesti ole syytä kohdella näitä perheenjäseniämme epäreilusti perustaen koulutustavat vanhoihin, jo kumottuihin johtajuusajatteluihin, vaan meidän tulisi kohdella koiria nimenomaan koirina – tiedostaen kaiken niiden kapasiteetin ja potentiaalin olla koulutuksessa mukana ja oppia yhdessä.
Ei ole siis myöskään yhdentekevää, millaisen kouluttajan valitsee. Tällä hetkellä kuka tahansa voi kutsua itseään kouluttajaksi, mutta kouluttajien arvomaailmaa kannattaa kysyä ja kyseenalaistaa – mikäli metodit ja opit perustuvat pääasiassa vain kokemukseen ja koulutuksessa on vahvasti mukana myös rankaiseminen, kannattaa kääntyä kannoillaan ja suunnata kouluttajalle, joka on opiskellut positiivisen vahvistamisen tekniikoita ja jonka koulutusmetodit perustuu positiiviseen vahvistamiseen, koiran kanSSA tekemiseen ja harrastamiseen, sekä kouluttaja jatkuvasti kouluttautuu ja on ajan hermolla uusimmasta tiedosta koiran käyttäytymisestä.
Koulutetaan ja harrastetaan siis koiran kanSSA, ei koiraLLa 🙂
Mikäli kiinnostuit aiheesta enemmän, meillä on tulossa huikea luento koiran elekielestä ja stressistä, joka jokaisen koiranomistajan kannattaa ehdottomasti käydä, ymmärtääkseen perheenjäsentään vielä paremmin! Sekä sitä seuraavana päivänä luento Rähjäämätön ja arkailematon koira (BAT 2.0) –metodista, joka perustuukin pitkälti koiran omaehtoisiin valintoihin hihnakävelyllä ja niiden vahvistamiseen, eikä niinkään vain koiran kouluttamiseen.
Lisää luettavaa selättämisestä ja sen vaikutuksista
https://drsophiayin.com/blog/entry/new_study_finds_popular_alpha_dog_training_techniques_can_cause_more_harm_t/
https://www.dogdecoder.com/alpha-roll-aggressive-puppy/
http://respectyourdog.com/read/what-alpha-rolling-is-really-doing-to-your-dog
Hyvin huomaa että teksti on kirjoitettu ajatellen koirankoulutusyrityksen asiakkaiden keruuta ja sympatian hakua. On epärealistista olettaa että kaikki koirat kaikissa tilanteissa ovat koulutettavissa vain pelkällä hyvällä (kehu+palkkaus). Erittäin iso osa koiran omistajista käy erilaisissa koulutuksissa koska heillä on ongelmia. Ongelmat ovat syntyneet yleensä väärinymmärryksestä, ajattelemattomuudesta jne. Silloin ei enää olla tilanteessa jossa aina pelkästään hyvällä selvittäisiin takaisin oikeille raiteille. Usein tarvitaan jämäkkyyttä, vaatimista ja kieltämistä selventämään asioita. Tämä riippuu ongelmasta ja koiramateriaalista ja ohjaajamateriaalista. Sitä odotellessa että tältäkin alueelta löytyisi koirakoulu jossa mennään positiivisella MUTTA tunnustetaan faktat että aina se ei toimi ja niihinkin tilanteisiin löytyisi asiantuntemusta. Tällaisen blogikirjoituksen perusteella on selvää että Pawsiteamilta ei löydy tällaista asiantuntemusta. Ja tähän loppuun selvennys että väkivalta ei ole ainoa vaihtoehto yltiöpositiivisen koulutuksen sijasta. Jos teidän mielikuvituksenne ei riitä ymmärtämään näiden kahden ääripään välissä olevia vaihtoehtoja, suosittelen etsimään uraa joltain muulta alalta.
Hei Riia!
Kiitos kommentista ja olen pahoillani, jos kirjoitus aiheutti mielipahaa. Hienoa kuitenkin, että aihe pistää ajattelemaan.
Kuten itsekin totesit, monet ongelmatilanteet syntyy väärinymmärryksestä, ajattelemattomuudesta jne. ja useimmiten, mikäli positiiviset metodit eivät toimi, kannattaa kouluttajan tarkastellakin ensimmäisenä omaa toimintaa, omaa kärsivällisyyttä ja mitä ihan oikeasti pyytää koiralta. Niin kuin tekstissä totesinkin, meidän tulisi kohdella koiria nimenomaan koirina – tiedostaen kaiken niiden kapasiteetin ja potentiaalin olla koulutuksessa mukana ja oppia yhdessä. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että väkivallan ja ”yltiöpositiivisuuden” välillä on paljon liikkumavaraa, mutta positiivisesti kouluttaminen ei poissulje esimerkiksi rajojen asettamista, ts. kriteerissä pysymistä eli ”vaatimista” tai luopumista eli ”kieltoja” saati selkeää kouluttamista eli ”jämäkkyyttä”. Ne tulee vain opettaa koiralle. Mutta teksti onkin kirjoitettu vastineena Koiramme-lehdessä hyväksyttynä esitettyyn selättämiseen – mikä on väkivaltaa, ja harmi, jollei tämä konteksti tullut heti alussa selville.
Eri tavoin kouluttavia koirakouluja tältä seudulta varmasti löytyy ja jokainen saa valita omaan ajatusmaailmaansa sopivan kouluttajan, mikäli ajatusmaailma ei kohtaa meidän kanssa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä käytöstavat myös nettikirjoittelussa 🙂 Aurinkoista kevättä sinulle!
Kaikille, jotka aihetta miettii, tässä esimerkiksi yksi mielenkiintoinen luettava positiivisesta vahvistamisesta vs rankaisuun perustuvasta koulutuksesta ja niistä tehdyistä tutkimuksista https://spca.bc.ca/wp-content/uploads/dog-training-methods-review.pdf