Mielestäni näyttelyiden isoin ja vaativin osuus koiran näkökulmasta on käsittely. Me helposti pidämme sitä hiukan vähäpätöisenä ja hiukan treenataan kopelointia – suurempi osa ajasta menee oikean seisomisasennon treenaamiseen. Mutta mitä mieltä on koira? Eilen näyttelytreeneissä minulla oli porukka nuoria koiria omistajineen, jotka saivat minut innostumaan tämän jutun kirjoittamisesta. Saimme aikaan hyviä oivalluksia ja keskustelua siitä, miltä se näyttely koiran näkökulmasta tuntuu ja toisaalta, millä taidoilla saisimme siitä loppupeleissä kivan yhteisen harrastuksen, josta nauttii molemmat – sekä koira, että omistaja.
Onko koiralle käsittely ok?
Useimmat koirat ovat ihan ok käsittelystä ja vieraista ihmisistä normielämässä, kun se tapahtuu niiden ehdoilla. Koira saa usein itse lähestyä ihmistä ja haistella hieman kauempaa millainen tyyppi tämä on, sekä yleensä normaaleissa kohtaamisissa on ainakin sen hihnan verran liikkumatilaa. Näyttelyissä taas koiran pitäisi seisoa paikallaan hienosti asennossa, ohut, ehkä metallinen ketju tiukalla kaulassa, ilman liikkumatilaa, kun joku vieras ihminen tulee ja aika törkeästikin loukkaa koiran henkilökohtaista tilaa – aloittaen useimmiten joko suoraan päästä tai suusta, tai pahimmillaan tulee takaapäin ja iskee kädet kankkuun. Ja tähän ei saisi reagoida…
Osa koirista rakastaa ihmisiä yli kaiken ja niille itse käsittelyn opettaminen ei ole mikään ongelma – on ihanaa, kun joku kopeloi. Näille koirille koulutuksen fokus pitääkin olla rauhallisessa kohtaamisessa. Kuitenkin suuri osa koirista ei välitä tästä ”pakotetusta kopeloinnista”, mutta kuitenkin sietää sen. Paljon näkee koiria, joiden esittäjä ajattelee käsittelyn olevan ok koiralle, kun se ei väistä tai murise/pure. “Ei mitään ongelmaa..” Käsittelyssä tulisi kuitenkin lukea koiran pienimpiäkin eleitä – tuleeko tilanteessa esimerkiksi huulten lipomista, läähättämistä, jännittymistä.. jotta päästäisiin muokkaamaan mielentilaa oikeaan kohtaan. Väistäminen, rimpuilu, muriseminen, näykkiminen jne.. ovat jo kovia keinoja koiran puolelta kertoa, että iholle ei tarvitsisi tulla ja näitä voi tulla, mikäli pienempiä eleitä ei huomioida. Tärkeää olisikin, että opimme katsomaan koirasta jo näitä edeltävät eleet, jottei koiran tarvitsisi isompia käyttää. Kannattaa siis videoida käsittelytilanteita, niistä pääsee analysoimaan parhaiten koiran mielentilaa. Liian paljon näkee kehissä asti koiria, jotka tarjoavat ensin pieniä eleitä ja eleet suurenee, mitä pidemmälle mennään ja jätetään huomioimatta, mitä koira viestii – yleensä väistämiseen, kyyristymiseen tai jäykistymiseen asti. Jos näitä ei huomioida, voi jossain vaiheessa paineet kertyä liikaa ja mennään yhä edemmäs ja kauemmas koiran mukavuusalueelta. Eläinkoulutusblogista löytyy kirjoitus ja hyvä kuvaus aggression portaista, josta näkee, miten tilanne voi edetä.
Koirallasi ei ole vikaa päässä
Kuten treeneissäkin totesin, tuomari ei ole jumala. On olemassa paljon tuomareita, jotka käsittelevät koiria todella nätisti, mutta myös löytyy niitä, jotka eivät kohtele koiria niin nätisti. Mikäli tilanne näyttää koiralle liian vaikealta, on ihan ok pitää koiran puolia ja olla viemättä sitä kehään, tai keskeyttää kehäsuoritus. Mieluummin hylky, kuin liian vaikean tilanteen jälkeen pitkällinen korjausprosessi. Näyttelymaailmassa valitettavasti hylkäävä arvosana tuntuu kuitenkin olevan hyvin pelätty ja tässä olisikin mielestäni asenteen muutoksen paikka. Jos käsittely ei mene niin kuin strömsössä, hylky ei tarkoita sitä, että koirasi on päävikainen sekopää, tilanne oli sille vain liian vaikea siinä häiriöissä. Jos mietimme muita lajeja, hylätty suoritus on melkein automaattisesti liian vähäisen treenin mittari juuri siinä häiriössä ja siinä tilanteessa. On siis hyvä hiukan karistaa vanhanaikaisia ajattelumalleja harteilta ja antaa tilaa myös uusille. Jos koirasi ei ole aivan intona käsittelystä, suosittelen treenailemaan siitä kivempaa ja reilumpaa koiralle eri käsittelytemppujen avulla. Parhaimmillaan näyttelyt ovat todella mukava yhteinen harrastus, kun molemmat tietävät, mitä tehdään ja miten 🙂
Käsittelytemppuja
Opeta koira ennakoimaan
– Ennakoiva vihje on todella tärkeä koirille, joille ennakointi on kaikki kaikessa. Kun koiran pitää pitää fokus eteenpäin, eikä se saa kiemurrella, on todella tärkeää kertoa sille, koska sen henkilökohtaista tilaa loukataan. Monet opettavat tämän vihjeen hampaiden katsomiseen, joten jos se on jo käytössä, ”hampaat” voi hyvinkin yleistää koko koiraan koskemiseen.
Opeta koiralle poistumismahdollisuus
– Mikäli ollaan jo siinä pisteessä, että koira väistää, aluksi palkitse sitä siitä, edes kehulla, mutta mieluiten samalla palkalla kuin muussakin treenissä. Toki itse käsittelystä palkitaan paljon ja ruhtinaallisesti, mutta väistämisen vahvistaminen vahvistaa tulevaisuudessa sitä, että koira tietää sillä olevan mahdollisuus poistua tilanteesta aiheuttamatta konfliktia.
Pidä hihna löysällä
– Kun koiralla on edes hihnan verran liikkumatilaa, sen on paljon helpompi rentoutua. Näin se voi myös aluksi mahdollisesti käydä ”moikkaamassa” käsittelijää, jolloin sen voi olla helpompi pysyä paikoillaan käsittelyn ajan.
Käytä kohteita apuna
– Koiralle voi olla helpompi sietää käsittelytilanteet, kun sillä on jokin tuttu tehtävä suoritettavana. Esimerkiksi pitkäkestoinen leukakohdennus on yksi hyvä keino, jota ei tarvitse edes häivyttää kehässä. Treenissä voi myös käyttää esimerkiksi jotain alustaa ”käsittelyalustana”, jolloin koira pystyy kertomaan vielä selkeämmin, onko se valmis käsittelyyn vai ei.
Tee pienissä palasissa
– Koko koiraa ei tarvitse kopeloida kerralla läpi, vaan aloita helpoista kohdista ja tee vähitellen vaihdellen sekä vaikeampia, että helppoja toistoja. Esimerkiksi hampaiden katsomisen voi palastella pieniin osiin – kuonon koskeminen, kuonosta kiinnipitäminen, huulen nosto sormella, huulten nosto sormella jne…
Mikäli haluat päästä treenailemaan näitä asioita ryhmässä, meillä pyörii näyttelykursseja kuukausittain ja lisäksi pidämme satunnaisesti yksittäisiä drive-in näyttelytreenejä. Näyttelykoulutuksemme löydät täältä.
Iloa ja tsemppiä treeneihin, sekä kehiin!