Rankaisu ≠ johdonmukaisuus

Rankaisuja ja torumista perustellaan usein johdonmukaisuudella. Oletetaan, että koiran pitää tietää mikä on sallittua ja mikä ei. Tässä toki on pieni totuuden siemen, sillä on tärkeää olla selkeä koiralle, mutta sitä ei tarvitse tehdä rankaisujen kautta.

Rankaisu eli jonkin epämiellyttävän, vaikkapa ärähtämisen tai fyysisen pakotteen käyttäminen vähentää edeltävää käyttäytymistä. Koira määrittelee aina itse, minkä se kokee rankaisuna, eli jos toimintamme takia koiran käyttäytyminen vähentyy, se saattaa kokea sen rankaisuna.

Säännöt ja rajat voi opettaa positiivisesti vahvistamalla. Meidän ei tarvitse osoittaa koiralle, missä kohtaa se teki virheen meidän mielestämme – virheet kertovat lähestulkoon aina siitä, että koulutuksemme ei ole ollut tarpeeksi selkeää, eikä ole mitenkään mielekästä lähteä rankaisemaan koiraa siitä, että esim. olemme vieneet sen liian vaikeaan tilanteeseen tai emme ole vahvistaneet tarpeeksi haluamaamme käyttäytymismallia. ”Virheistä” rankaiseminen onkin siis useimmiten todella epäjohdonmukaista koiran näkökulmasta.

Koira tekee aina asioita, jotka ovat sille kannattavia. Jos koira vaikkapa ei saa tulla sohvalle, voi olla kaikille mielekkäämpää rajata sohvalle pääsy hetkeksi esim. pentuaidalla ja vahvistaa koiran oleskelua sohvan vieressä olevalla pedillä. Tai jos koira kurottelee ruokia keittiön pöydältä, ensimmäinen askel on siivota pöydät ja sen jälkeen vahvistaa tassujen maassa pysymistä. Jos näissä tilanteissa turvaudumme ympäristön muokkaamisen ja positiivisen vahvistamisen sijaan rankaisuihin, eli häädämme koiran aina pois, saamme päiviimme sisällytettyä todella monta negatiivista vuorovaikutustilannetta koiran kanssa.

Rankaiseminen ei siis korreloi johdonmukaisen koulutuksen kanssa, vaan turvautuessamme rankaisuihin, lisäämme aivan turhia negatiivisia vuorovaikutustilanteita arkeen. Positiivinen vahvistaminen ei myöskään korreloi ”kaiken sallimisen” ja epäjohdonmukaisuuden kanssa, vaan osoittamalla mitkä asiat ovat kannattavia, saamme opetettua ihmismaailman säännöt ja rajat koiralle selkeästi ja positiivisessa vuorovaikutuksessa.

Perinteisesti koirien koulutus on perustunut rankaisunäkökulmaan ja siihen, että koiralle ”pitää näyttää kaapin paikka”. Tämä taas perustuu johtajuusteoriaan, joka on jo iät ja ajat sitten todettu täysin virheelliseksi.

Rankaisut toimivat (ollessaan tarpeeksi vahvasti negatiivisia kokemuksia) hyvinkin tehokkaasti ja tässä on varmasti yksi syy sille, miksi niiden käyttöön on helppo turvautua. Rankaisu usein toimiikin rankaisijalle positiivisena vahvisteena, sillä hän saa haluamansa lopputuloksen nopeasti ja usein myös näyttävästi, vaikka tutkimuksissa ei ole todettu kuitenkaan rankaisuperusteisten koulutusmetodien olevan yhtään sen tehokkaampia, kuin positiiviseen vahvistamiseen perustuvien metodien (Ziv, 2017). Positiivisen vahvistamisen kautta suunniteltu kouluttaminen toki vie yleensä hieman enemmän aikaa suunnitteluvaiheessa, sillä se sisältää kriteerejä ja oman toiminnan havainnointia. Toisaalta, kun kouluttaminen lähtee käyntiin, sujuu ja onnistuu positiivisen vahvistamisen keinoin, sekin on todella todella iso vahviste kouluttajalle.

Nykyään tietoa eläinten käyttäytymisestä, oppimisesta ja tunteista on jo enemmän, kuin ennen, mutta rankaisut ovat silti hyvin laajamittaisesti käytettyjä. Tätä ilmiötä on tutkittu jonkin verran ja mm. televisiossa näytetyt ohjelmat ja ”auktoriteettien” eli esim. kasvattajan/eläinlääkärin mielipiteet vaikuttavat ihmisten koulutuskäyttäytymiseen hurjasti (Todd, 2018). Koko ajan tulee kuitenkin uusia tutkimuksia siitä, miten positiivisella vahvisteella kouluttaminen vaikuttaa eläimen stressitasoihin, ihmisiin suhtautumiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin positiivisesti, joten meillä ei ole enää syitä turvautua rankaisuihin (Ziv, 2017; Vieira de Castro et al.,2020; Mellor et al., 2020).

Loppuun haluan toki todeta, että kaikki me olemme vain ihmisiä ja joka ikisellä tulee elämässä tilanteita, joissa vetäisee koiran hihnasta, joutuu tekemään ainakin puoliväkisin joitain hoitotoimenpiteitä tai tiuskaisee koiralle, eikä maailma siihen lopu tai koko koiran ja omistajan välinen suhde kaadu. Kunhan perustaa tekemisensä sille, että vahvistaa haluttuja ja hyviä käyttäytymismalleja ja pohtii koiran kokonaisvaltaista hyvinvointia, ollaan oikealla tiellä!

Jos haluat oppia lisää positiivisen vahvistamisen ja hyvinvoinnin yhteydestä, sekä oppia paremmaksi kouluttajaksi, järjestämme koulutuspäiviä laamojen kanssa Salon Hajalassa!

Lisäksi eri kaupungeissa pyörii säännöllisesti Kehitä koulutustekniikkaa -kursseja, joissa paneudutaan nimenomaan positiivisen vahvistamisen koulutusteknisiin asioihin ja opitaan suunnittelemaan koulutusta.

Lähteet:

Mellor, D. J., Beausoleil, N. J., Littlewood, K. E., McLean, A. N., McGreevy, P. D., Jones, B., & Wilkins, C. (2020). The 2020 five domains model: Including human–animal interactions in assessments of animal welfare. Animals. https://doi.org/10.3390/ani10101870

Todd, Z. (2018). Barriers to the adoption of humane dog training methods. Journal of Veterinary Behaviour, https://doi.org/10.1016/j.jveb.2018.03.004

Vieira de Castro, A. C., Fuchs, D., Morello, G. M., Pastur, S., de Sousa, L., & Olsson, I. A. S. (2020). Does training method matter? Evidence for the negative impact of aversive-based methods on companion dog welfare. Plos one, https://doi.org/10.1371/journal.pone.0225023

Ziv, G. (2017) The effects of using aversive training methods in dogs – a review. Journal of Veterinary Behaviour. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2017.02.004