Pentufaktoja – Unohda vertaaminen – jokainen pentu on yksilö

Pentujen kysyntä on ollut hurjassa nousussa ja kokosimmekin yhteen pentufaktoja – sarjan, jossa pureudutaan pennun kouluttamisen ja pentuarjen tärkeisiin kulmakiviin. Postailemme blogiin ja someen pentufaktoja, joita me eläintenkouluttajat olemme työssämme kohdanneet ja kokeneet tärkeiksi.

Pennun tullessa taloon kaikki on uutta ja jännittävää – niin omistajille, kuin pennullekin. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uusi perheenjäsen pistävät pakan hiukan sekaisin. Neuvoja satelee sieltä täältä ja suurin osa onkin hyviä, osaan voi olla hyvä suhtautua varauksella. Kannattaa aina rauhassa tutustua omaan pentuun yksilönä ja opetella yhdessä se omannäköinen, teille sopiva arki. Vuorovaikutus ja turvallisuus ovat avainsanoja pennun kasvaessa ja kehittyessä, kun asiat saadaan opeteltua yhdessä koiran kanssa, ne usein jäävät pysyviksi toimintatavoiksi ja auttavat kohti harmonisempaa arkea.

Pawsiteamilla pyörii koko ajan pentukurssit, jotka ovat ammattilaisten suunnittelemia kokonaisuuksia ja tähtäävät siihen, että pennun kanssa saadaan arjen asiat sujumaan alusta lähtien vuorovaikutuksessa, positiivisesti kouluttaen. Kaikki koulutuksemme perustuvat viimeisimpään tutkittuun tietoon koirista ja siihen, mikä on paras tapa rakentaa suhdetta pentuun koiran kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja etiikan näkökulmasta katsottuna. Pentukurssi onkin hyvä investointi tulevaisuuteen, sillä sen avulla saa heti ammattitaitoista tukea alkutaipaleelle ja tämän avulla voi välttää suurimmat karikot tulevaisuudessa.

Pentufakta no. 2 Unohda vertaaminen – jokainen pentu on yksilö

Kohtaa pentusi yksilönä. Rotu voi antaa jotain osviittaa siitä, millaisia käyttäytymismalleja koirassasi saattaa esiintyä, mutta rotujen sisälläkin on hurjaa vaihtelua. Helposti vertaamme pentuamme vanhempiin koiriimme, naapurin koiraan, saman rotuisiin kavereihin jne… Kannattaa kuitenkin unohtaa liika vertailu ja keskittyä havainnoimaan juuri sitä pentua, joka kanssasi asuu. Mitä vähemmän meillä on ennakko-odotuksia tai oletuksia siitä, millainen pentu on, sitä paremmin pystymme havainnoimaan ja vastaamaan pennun tarpeisiin yksilöllisesti.

Pennun persoonallisuus ja käyttäytyminen muuttuu sen kasvaessa ja se voi olla hyvin erilaista eri tilanteissa. Onkin tärkeää tukea pentua arjen tilanteissa, eikä olettaa pennun selviävän mistä vaan. Jos pentu pelästyy jotakin, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että se on arka – tai jos pentu menee rämäpäänä kaikkialle, se ei automaattisesti tarkoita sitä, etteikö se voisi pelätä jotain. Pennun tunnekokemukset ovat yksilöllisiä kokemuksia, joita avoimin mielin voimme tarkastella ja miettiä, miten pystymme parhaiten auttamaan pentua tutustumaan ja sopeutumaan maailmaan ja ympäristöön sille sopivalla tavalla.

Pennun tullessa taloon on mukava löytää ”vertaistukea” muista pentuarjen jakavista tai saman rotuisten koirien omistajista. Pentuarki on välillä hyvin raskasta ja kokemusten vaihtaminen onkin hyvin tärkeää – kaikki kun on samassa veneessä koiranomistajina. Kannattaa kuitenkin välttää liikaa vertailemista! Esimerkiksi sisäsiisteyskeskusteluissa usein tulee esille, kuinka jonkun pentu oppi pidättämään jo heti kotiin tultuaan ja toinen taas lorottelee iloisesti sisälle vielä lähempänä vuoden ikää tai joku osaa jo kulkea nätisti hihnassa 10-viikkoisena, kun toinen taas vetää höyrypäänä pisin maita ja mantuja. Nämäkin asiat kuitenkin liittyvät kehitykseen, eikä omistajan tule tuntea huonommuuden tunnetta oman tai pentunsa puolesta, vaikka jollain menisikin ”paremmin”. Yksikään pentu ei ole sen huonompi tai parempi, vaan niillä on yksilölliset ominaisuutensa, jotka kehittyvät omaa tahtia. Kun hyväksymme sen, että jokainen on erilainen – omanlainen – on paljon helpompi jatkaa niin, miltä itsestä tuntuu parhaimmalta.

Usein pennunomistaja saa myös monenlaisia koulutuksellisia vinkkejä, jotka ovat toimineet jonkun toisen koiralla. Osa vinkeistä onkin kullanarvoisia, mutta taas pitää pitää mielessä se oma yksilö. ”Kaikki ei toimi kaikille” on koirapiireissä yleistynyt mantra, joka pitääkin osittain paikkansa. Kaikkia ei mitenkään pysty lykkäämään samaan muottiin ja odottaa samoja tuloksia. Sillä ei kuitenkaan voi perustella esimerkiksi rankaisujen käyttöä koulutuksessa vaikkapa sillä varjolla, että ”tämä rotu on niin kovapäinen”. Monet tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että positiivinen vahvistaminen sopii kaikille, mutta senkin kautta kouluttamisessa löytyy todella suuri kirjo vaihtoehtoja. Kokeilemalla varmasti löytyy omalle koirapersoonalle toimivimmat keinot. Esimerkiksi palkat ovat hyvin koirakohtaisia, joku koira palkkaantuu nakilla, toinen tarvitsee toiminnallisempaa palkkaa – vaikkapa lelun tai lentävän ruuan ja kolmas menee onnesta sykkyrälle kehuista. Välillä puhutaan myös miellyttämisenhalusta, mikä sinänsä ei ole persoonallisuuspiirre, vaan perustuu siihen, minkä koira kokee palkkaavana. Toiset koirat kokevat vahvistavana jo pelkän ihmisen kanssa toimimisen, mutta toisia motivoi muut rotu- tai lajityypilliset asiat. Onkin tärkeää tutustua omaan pentuun ja siihen, mitkä asiat se kokee vahvistavina ja mitä taas ei.

Meillä Pawsiteamilla otamme pentukursseilla aina huomioon pennun yksilöllisyyden ja haluammekin omalta osaltamme ohjata omistajaa ja pentua tutustumaan toisiinsa parhaalla mahdollisella tavalla. Kun löytää yhteisen sävelen jo pienestä pitäen, on helpompi kohdata arki ja elämässä eteen tulevat mutkat yhteisymmärryksessä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.