Pentufaktoja – Ylläpidä turvallisuuden tunnetta

Pentujen kysyntä on ollut hurjassa nousussa ja kokosimmekin yhteen pentufaktoja – sarjan, jossa pureudutaan pennun kouluttamisen ja pentuarjen tärkeisiin kulmakiviin. Postailemme blogiin ja someen pentufaktoja, joita me eläintenkouluttajat olemme työssämme kohdanneet ja kokeneet tärkeiksi.

Pennun tullessa taloon kaikki on uutta ja jännittävää – niin omistajille, kuin pennullekin. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uusi perheenjäsen pistävät pakan hiukan sekaisin. Neuvoja satelee sieltä täältä ja suurin osa onkin hyviä, osaan voi olla hyvä suhtautua varauksella. Kannattaa aina rauhassa tutustua omaan pentuun yksilönä ja opetella yhdessä se omannäköinen, teille sopiva arki. Vuorovaikutus ja turvallisuus ovat avainsanoja pennun kasvaessa ja kehittyessä, kun asiat saadaan opeteltua yhdessä koiran kanssa, ne usein jäävät pysyviksi toimintatavoiksi ja auttavat kohti harmonisempaa arkea.

Pawsiteamilla pyörii koko ajan pentukurssit, jotka ovat ammattilaisten suunnittelemia kokonaisuuksia ja tähtäävät siihen, että pennun kanssa saadaan arjen asiat sujumaan alusta lähtien vuorovaikutuksessa, positiivisesti kouluttaen. Kaikki koulutuksemme perustuvat viimeisimpään tutkittuun tietoon koirista ja siihen, mikä on paras tapa rakentaa suhdetta pentuun koiran kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja etiikan näkökulmasta katsottuna. Pentukurssi onkin hyvä investointi tulevaisuuteen, sillä sen avulla saa heti ammattitaitoista tukea alkutaipaleelle ja tämän avulla voi välttää suurimmat karikot tulevaisuudessa.

Pentufakta no.3 Ylläpidä turvallisuuden tunnetta

Pennun tullessa painotetaan paljon sosiaalistamisen tärkeydestä – pennulle tulisi esitellä kaiken maailman asiat, jotta se sitten aikuisena on tottunut niihin. Ja tämä onkin tärkeää! Pennun kanssa tulisi tutustua maailmaan yhdessä ja turvallisesti, tottua siihen, että ympärillä on kaikenlaisia ihmisiä, eläimiä, vempeleitä, alustoja ja ääniä. Näissäkin kuitenkin laatu korvaa määrän – jokaista asiaa, jota koira tulee tapaamaan elämänsä aikana, ei ole pakko esitellä pentuna. Pääasia on, että pentu saa paljon uusia kokemuksia, joissa se tuntee olonsa turvalliseksi. Jos pentua hieman jännittää, on tärkeää tukea pentua tilanteissa eikä laittaa sitä selviytymään yksin. Pennun sosiaalistumiskausi eli vaihe, jossa se on hyvin avoin maailmaa kohtaan, kestää noin 16 viikkoon asti. Tämä on kuitenkin hyvin yksilöllistä, riippuu paljon rodusta ja yksilöstä, milloin pentu alkaa kyseenalaistaa maailmaa enemmän. Sosiaalistumiskauden päätyttyä peli ei kuitenkaan ole ”menetetty”, vaan jokainen turvallinen kokemus tuo plussaa koiran ja omistajan väliselle suhteelle koko elämän ajan.

Valitettavasti myös pelot ja epämiellyttävät tunteet kehittyvät hyvin nopeasti herkässä iässä. Siksi siis kannattaa pitää huolta siitä, että pennulla on aina turvallinen olo omistajan kanssa. Jos pentu pelästyy jotain asiaa, on ihan ok ja jopa suotavaa ottaa vaikkapa pentu syliin ja tukea sitä tilanteessa. Tukemalla pentua ei pelkoja pysty vahvistamaan, vaan päinvastoin luomme pennulle mielikuvaa siitä, että meihin voi aina luottaa. Pennulla on hyvin rajallinen määrä taitoja käsitellä tilanteita, joten meidän huoleksi jää tarjota pennulle turvallinen ympäristö tottua ja tutustua. Pennun tunteet ovat aina aitoja, emmekä pysty itse loogisesti päättelemään mitä se pelkää tai ei. Vaikka jossain asiassa siis mielestämme ei olisikaan mitään pelottavaa, pennun reaktio on aina totta ja mitä herkemmällä korvalla kuuntelemme sitä, sitä paremmin pääsemme yhdessä oppimaan ja tutustumaan elämään.

Pentujen kanssa nojaudutaan paljon totuttamisen periaatteeseen – eli kun vain sitkeästi jaksaa totuttaa, asiasta tulee ok. Tässä kuitenkin tulee muistaa, että koira ylipäätään voi tottua vain asioihin, jotka ovat sille neutraaleja. Jos tilanteessa on jotain jännittävää, voidaan totuttamisella mennä ojasta allikkoon ja joka kerta tottumisen sijaan pentu herkistyy, eli alkaakin pelkäämään enemmän. Tällaisia tilanteita pennun kanssa voi olla esimerkiksi autoilu – jos pentu jännittää todella paljon, eikä esimerkiksi suostu syömään autossa mutta on muuten ahne, päämäärätön ajelu ja siihen totuttaminen voi vain pahentaa tilannetta. Tällaisissa tilanteissa kannattaa aina kysyä neuvoa kouluttajalta ja muistaa pitää treenit niin helppoina, että pentu pystyy olemaan koko ajan täysin rento.

Turvallisuuden tunne pätee myös asioihin, joita teemme pennun kanssa. Esimerkiksi käsittely, hoitotoimenpiteet ja muut arjen askareet kannattaa tehdä aina yhdessä, vuorovaikutuksessa ja niin, että pentu oppii luottamaan omistajaan. Pentuaika voi olla välillä hyvin raskasta, mutta aina tulisi muistaa, että pentu vasta opettelee elämisen taitoja ja tuntemaan omistajaansa. Jos pentu yltyy vaikkapa hepuloimaan tai puree vimmatusti, kannattaa aina vetää henkeä ja todeta, että pentu on pentu. Sillä mikäli näissä tilanteissa lähdemme ”samalle tasolle” pennun kanssa ja rankaisemme tai suutumme, pentu oppii vain, että olemme epäluotettavia tyyppejä. Yksi parhaimmista tukitaidoista pennun kanssa onkin oma rauhoittumispaikka – paikka, joka on pennun näkökulmasta hyvin positiivinen ja sinne ohjataan rauhoittumaan esimerkiksi syömään kongia/luuta aina kun väsymisen merkkejä ilmenee. Ennakointi on tärkeää, sillä pentu ei itse osaa säädellä toimintaansa ja varsinkin väsyneenä toiminta voi olla aika päätöntä.

Pennun omistajan tärkein tehtävä onkin ylläpitää turvallisuuden tunnetta. Pennun tulisi pystyä luottamaan omistajaan tilanteessa kuin tilanteessa ja oppia, että me tuemme ja ohjaamme valintoihin, jotka ylläpitävät hyvänolon tunnetta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Pentuajan yksi tärkeimmistä tukipilareista voikin olla pentukurssi, jossa kouluttajalta saa tukea ja neuvoja vaikeisiin tilanteisiin. Maailmaan tutustumista ei kuitenkaan tarvitse pelätä liikaa, sillä pentu harvoin menee ”kerrasta rikki”. Parhaimpana ohjenuorana kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että meidän tehtävä on ylläpitää turvallisuuden tunnetta – koittaa havainnoida pennun olotilaa herkästi ja hoitaa tilanteet parhaan mukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.