Pentufaktoja – Mitään ei tarvitse viedä loppuun asti

Pentujen kysyntä on ollut hurjassa nousussa ja kokosimmekin yhteen pentufaktoja – sarjan, jossa pureudutaan pennun kouluttamisen ja pentuarjen tärkeisiin kulmakiviin. Postailemme blogiin ja someen pentufaktoja, joita me eläintenkouluttajat olemme työssämme kohdanneet ja kokeneet tärkeiksi.

Pennun tullessa taloon kaikki on uutta ja jännittävää – niin omistajille, kuin pennullekin. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uusi perheenjäsen pistävät pakan hiukan sekaisin. Neuvoja satelee sieltä täältä ja suurin osa onkin hyviä, osaan voi olla hyvä suhtautua varauksella. Kannattaa aina rauhassa tutustua omaan pentuun yksilönä ja opetella yhdessä se omannäköinen, teille sopiva arki. Vuorovaikutus ja turvallisuus ovat avainsanoja pennun kasvaessa ja kehittyessä, kun asiat saadaan opeteltua yhdessä koiran kanssa, ne usein jäävät pysyviksi toimintatavoiksi ja auttavat kohti harmonisempaa arkea.

Pawsiteamilla pyörii koko ajan pentukurssit, jotka ovat ammattilaisten suunnittelemia kokonaisuuksia ja tähtäävät siihen, että pennun kanssa saadaan arjen asiat sujumaan alusta lähtien vuorovaikutuksessa, positiivisesti kouluttaen. Kaikki koulutuksemme perustuvat viimeisimpään tutkittuun tietoon koirista ja siihen, mikä on paras tapa rakentaa suhdetta pentuun koiran kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja etiikan näkökulmasta katsottuna. Pentukurssi onkin hyvä investointi tulevaisuuteen, sillä sen avulla saa heti ammattitaitoista tukea alkutaipaleelle ja tämän avulla voi välttää suurimmat karikot tulevaisuudessa.

Pentufakta no. 4 Mitään ei tarvitse viedä loppuun asti

Valitettavasti välillä vielä kuulee, että pennun kanssa tietyt asiat pitää viedä loppuun asti tai että siltä pitää ottaa luulot pois heti kättelyssä. Tämä tulee esille varsinkin kynsienleikkuussa ja muissa hoitotoimenpiteissä, joita pitää tehdä koiralle toistuvasti. Tai vaikkapa luun pois ottamisessa tai “rauhoittumisen” opettamisessa pitämällä pentua väkisin paikallaan. Mitä tämä kuitenkaan opettaa koiralle? Sen, että sen tunteilla tai tavoilla kertoa omasta olostaan ei ole väliä.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa kynsienleikkuu – pentu otetaan tiukkaan syliotteeseen, jossa se tottumattomana vastustelee. Otetta hiukan tiukennetaan ja seuraavaksi otetaan tassusta kiinni. Pyristelyistä huolimatta kynnet leikataan ja jossain vaiheessa pentu joko rauhoittuu tai taistelee vielä kahta kauheammin vastaan. Näin kynsienleikkuusta tulee sekä koiran että omistajan mielestä epämiellyttävä tapahtuma ja taistelu. Jos koira ”alistuu kohtaloonsa”, se voi pahimmillaan johtaa opitun avuttomuuden tilaan, joka on erittäin suuri stressitila koiralla, vaikka se näyttääkin näennäisesti rauhalliselta.

Loppuun asti vieminen siis tarkoittaa käytännössä sitä, että välittämättä pennun vastusteluista, asia hoidetaan. Taustalla tässä ajattelussa on usein se, että jos annetaan periksi, hävitään ”taistelu” ja koira rupeaa ”pomottamaan”. Ajatusmallia kannattaakin heti alussa lähteä miettimään – haluatko taistella asioista koiran kanssa vai hoitaa ne yhteistyössä? Jos lähdemme taistelun tielle, tulee elämässä eteen monia tilanteita, joissa pentu oppii, ettei omistajaan voi täysin luottaa. Tällainen ajattelumalli on myös aika raskas itselle, sillä suhtautumisemme pentuun on varmasti hyvin erilainen, jos ajattelemme sen olevan ”keskaria näyttävä, lällättelevä kakara” tai sitten ihan vaan koira, jolla on perustunteet ja jonka meidän mielestä huono käyttäytyminen johtuu jostain negatiivisesta tunteesta. Pennun kanssa ei tarvitse käydä yhtäkään ”tahtojen taistoa”, vaan kannattaa aina suhtautua pentuun koirana. Koira käyttäytyy niin, miten se kokee missäkin tilanteessa olevan kannattavaa ja käyttäytyminen johtuu aina jostain. Se on myös muokattavissa – vahvistaen positiivisesti haluttuja käyttäytymismalleja, päästään kivuttomammin ja harmonisemmin molempia miellyttävään lopputulokseen.

Hedelmällisempää olisikin siis alusta alkaen kuunnella pentua ja opetella toimimaan vuorovaikutuksessa pennun kanssa. On hyvä opetella tulkitsemaan koiran rauhoittavia eleitä, kuten esimerkiksi pään pois kääntämistä, haukottelua, huulten lipomista. Näillä koira kertoo epämiellyttävästä olostaan ja näitä kunnioittamalla sen ei tarvitse käyttää ”kovempia” eleitä, kuten murinaa, näykkimistä tai pois lähtemistä. Kaikki opeteltavat asiat kannattaa pilkkoa hyvin pieniin palasiin ja lähteä vahvistamaan haluttuja asioita. Jos koira vastustelee jotain, siihen on aina syynsä – silloin meidän tehtävänä on miettiä, miten saisimme asiasta koiran näkökulmasta kannattavaa.

Omaehtoisuus on yksi tärkeä kulmakivi pennun kanssa toimimisessa. Kun pentu oppii luottamaan, että sen mielipiteitä kuunnellaan, eikä sitä pakoteta sille liian vaikeisiin asioihin, se oppii luottamaan myös vaikeissa tilanteissa omistajaan. Tärkeintä olisikin, että pennulla on aina mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä ja sitä kunnioitetaan. Tämä ei tarkoita sitä, että koira päättää kaikesta ja pyörittää huushollia, vaan me asetamme raamit toiminnalle ja koira saa niissä raameissa päättää tahdin. Esimerkiksi kynsienleikkuussa me päätämme, milloin kynnet leikataan ja itse tilanteessa taas koira saa kertoa, milloin se haluaa taukoa ja milloin taas jatkaa. Tällaiset vuorovaikutustilanteet parantavat luottamussuhdetta, luovat turvallisuuden tunnetta ja eritoten lisäävät koiran kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Omaehtoisuuteen hoitotoimenpiteissä voit tutustua fb-ryhmässä Positiivinen ja omaehtoinen käsittely tai tulla oppimaan lisää Kivaa käsittelyä -kursseille ja koulutuksiin. Lisäksi Pawsiteamin blogista löytyy paljon kirjoituksia käsittelystä ja omaehtoisuudesta. Pentukursseillamme myös opetellaan tärkeitä tukitaitoja hoitotoimenpiteisiin ja pohditaan sitä, miten omaehtoisuutta voidaan hyödyntää arjessa.
Sillä on erittäin iso merkitys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, tehdäänkö asioita koiraLLE vai koiran kanSSA.