Osallistava käsittely – mitä tiede sanoo?

Osallistavaa käsittelyä/omaehtoista käsittelyä (cooperative care) on koirilla tutkittu todella vähän. Suurin osa lemmikieläinten käsittelytutkimuksesta liittyy ”virallisiin” tilanteisiin, kuten esim. käsittelyyn eläinlääkärissä, joka on usein hyvinkin stressaavaa koirien näkökulmasta. Arkisista, kotona tehtävistä hoitotoimenpiteistä ei kuitenkaan vielä ole tutkimusta ja siitä syystä tämä tutkimus toteutettiin – halusimme tietää, miten koirat kokevat käsittelytilanteet, jotka omistaja tekee rutiinilla, viikottain, kuukausittain… toistuvasti koiran elämän aikana. Osallistavaa käsittelyä kutsutaan myös termillä omaehtoinen käsittely, mutta termistöstä voit lukea lisää täältä

Anna on kouluttanut omaehtoista käsittelyä jo pitkään ja tehnyt aihetta tunnetuksi Suomessa niin koiranomistajien kuin ammattilaistenkin kesken. Seuraava askel oli lähteä etsimään lisää validoitua tietoa aiheesta ja koska sitä ei spesifisti juuri koirilla ole, teki Anna eläinten käyttäytymistieteiden kanditutkimuksensa valinnanvapauden ja hallinnan tunteen vaikutuksesta koiran stressitasoihin kynsienleikkuussa. Tätä tutkimusta jalostettiin vielä hieman eteenpäin ja Anna on esittänyt sen ISAE:n (international society of applied ethology) kansainvälisessä sekä benelux -konferensseissa 11/22 ja 08/23 sekä ABS:n (Animal Behaviour Society) ja ASAB:n (the Association for The Study of Animal Behaviour) kansainvälisessä Twitter konferenssissa  01/23.

Tutkimus julkaistiin vertaisarvioituna case artikkelina CABI:n Animal Welfare and Behaviour Cases -julkaisussa, joka on tarkoitettu eläinalan ammattilaisille sekä tutkijoille käytännönläheiseksi tietopankiksi erilaisista eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista.
Koko artikkeli löytyy täältä Sydänheimo et al. (2023) Cooperative Care Does Not Scare – Use of Cooperative Care Training in Routine Husbandry in Dogs

Tutkimus on vasta alkusysäys jollekin isommalle ja tulettekin varmasti jatkossa kuulemaan lisää Annan taipaleesta osallistavan käsittelyn kansainvälisen tutkimuksen maailmassa! Valitettavasti itse tutkimus ei ole open access, joten alla pieni referaatti

Osallistava käsittely rutiinihoitotoimenpiteissä

Valinnan mahdollisuuksien antaminen eläimelle hoitotoimenpiteiden aikana lisää ennustettavuutta ja hallintaa, joka voi lisätä eläinten hyvinvointia ja käsittelijän turvallisuutta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan koirien stressitasojen eroja kynsienleikkuun aikana, hallinnan tunteella ja ilman. Koirat jaettiin kahteen itsenäiseen ryhmään omistajan tämänhetkisen kynsienleikkuurutiinin perusteella – ryhmä 1, jossa koirat oli koulutettu osallistavasti eikä niitä pidetty kiinni kynsien leikkaamisen aikana ja ryhmä 2, jossa koiria pidettiin kiinni kynsien leikkaamisen aikana. Ryhmä 2 osoitti enemmän stressisignaaleja. Nämä tulokset viittaavat siihen, että valinnan mahdollisuuksien ja hallinnan tunteen tarjoaminen koiralle hoitotoimenpiteiden aikana vähentää todennäköisesti stressin kliinisiä oireita, mikä luultavasti vaikuttaa myönteisesti koiran omaan sekä käsittelijän hyvinvointiin.

Taustaa

Koirien ja ihmisten suhde juontaa juurensa kauas ja on hyvin symbioottinen. Tutkimusten mukaan koiran ja omistajan vuorovaikutuksessa samat aivoalueet aktivoituvat, kuin äidin ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Suhde on siis hyvin tärkeä molemmille osapuolille ja onkin tärkeää, että vuorovaikutustilanteet luovat hyvinvointia, eivätkä heikennä sitä.

Kynsien leikkaaminen on yksi yleisimmistä hoitotoimenpiteistä, joita suoritetaan kaikille koirille ja se usein sisältää fyysisen kosketuksen ja joskus kiinni pitämisen. Kiinnipito voi olla koiralle hyvinkin ahdistavaa, lisäten koiran stressiä ja vähentäen hyvinvointia (Mellor et al., 2020). Stressaantuneet koirat voivat käyttäytyä aggressiivisesti ja olla riski käsittelijälle (Polo et al., 2015). Perinteisesti hoitotoimenpiteet, kuten kynsien leikkaaminen, nähdään usein jonakin, joka on vain tehtävä. Kiinnostus koirien kouluttamiseen ja hyvinvointiin on lisääntynyt, mutta monet vanhentuneet uskomukset mm. se, että koiran tulisi vain mukisten sietää käsittely, ovat edelleen olemassa hyvinkin tiukassa ja elävät tv-sarjojen sekä koiraharrastajien välityksellä (Todd, 2018). Tehokas ja ennakoitava lajienvälinen kommunikaatio lisää kuitenkin eläimen hyvinvointia ja eläin, jolla on ollut positiivisia käsittelykokemuksia, kestää yleensä paremmin myös ikävämmät käsittelytilanteet, kuin eläin, joka on oppinut pitämään ihmistä uhkana käsittelytilanteissa. (Becker ym., 2018). Useammissa tutkimuksissa on myös todettu, että ”äänen antaminen” eläimelle lisää sen hyvinvointia ja tekee monista tilanteista myös meille ihmisille helpompia.

Stressi ja pelko

Stressireaktio on aina subjektiivisen kokemuksen tulos. Vaikka meidän mielestämme jokin asia ei olisi kamala, se voi koiran mielestä olla ja silloin koiran tunnekokemus ja siitä seuraava reaktio on aito. Yleensä koirat esittävät stressaavissa tilanteissa aluksi pienempiä stressieleitä ”rauhoittavia signaaleja”, kuten huulten lipomista, pään kääntämistä ja mikäli näitä ei kuunnella, koira joutuu sanomaan yhä ”kovemmin”. Tätä on kuvailtu hyvin Kendal Shepherdin kehittämässä aggression portaat -mallissa (kuvio 1.). Todellisuudessa käyttäytyminen ei mene ihan noin suoraviivaisesta porras portaalta, vaan oppimishistoria vaikuttaa suuresti. Malli on kuitenkin hyvä havainnollistamaan sitä, miten pienempiä stressieleitä olisi syytä jo lukea ja kunniottaa, jotta ei jouduta tilanteeseen, missä koiran esimerkiksi pitää puolustaa itseään.

Kuvio 1 (mukailtu Shepherd, 2009)

Osallistava käsittely

Osallistava käsittely/omaehtoinen käsittely tarkoittaa sitä, että eläin saa itse osallistua hoitotoimenpiteeseen ja esim. päättää, milloin toimenpide aloitetaan ja milloin se haluaa taukoa. Osallistava käsittely perustuu positiiviseen vahvistamiseen, joka on monissa tutkimuksissa todistettu olevan tehokas ja hyvinvointia lisäävä koulutusmenetelmä. Tutkimuksissa positiivisella vahvistamisella koulutetut koirat ilmentävät huomattavasti vähemmän stressiä omistajan läsnäollessa, kuin koirat, joita on koulutettu negatiivisella vahvisteella, sekalaisilla menetelmillä tai rankaisuilla (Vieira de Castro et al., 2020; Vieira de Castro et al., 2019; Casey et al., 2014).

Keskeisenä osana osallistavaa käsittelyä on ”startti- ja stoppinappulat”, ruotsalaisten kouluttajien Eva Bertilssonin ja Emelie Johnson-Veghin lanseeraama termi, joka kuvaa hyvin osallisuuteen perustuvaa koulutusta. Starttinappulat ovat käytöksiä, joilla eläin kertoo, että toimenpiteen voi aloittaa ja stoppinappuloiden avulla eläin taas saa ilmaistua haluavansa taukoa. Tämän ideana on saada eläin aktiivisesti osallistumisaan tilanteeseen eli tehdään koiran kanSSA, ei koiraLLE. Toinen tärkeä aspekti osallistavassa käsittelyssä on se, että koira oppii ilmaisemaan epämukavaa olotilaansa selkeästi ja vaarattomasti ja ihminen oppii paremmin ymmärtämään, mitä juuri tämä yksilö tarvitsee.

Tutkimus

Tutkimukseen valittiin 18 koiraa omistajineen. Koirakot jaettiin kahteen ryhmään, ryhmä 1 – koirat, jotka oli koulutettu osallistavan käsittelyn avulla ja ryhmä 2 – koirat, joille ei oltu koulutettu startti- ja stoppinappuloita ja joita pidettiin kiinni kynsienleikkuun ajan. Ryhmät jaettiin sen mukaan, mikä oli heidän tavallinen kynsienhoitorutiininsa. Koirat olivat terveitä, eivätkä lähtökohtaisesti olleet osoittaneet paniikkia/aggressiivisuutta hoitotoimenpiteissä. Tutkimuskoirissa oli suuri variaatio rotuja, eri sukupuolia sekä eri ikäisiä koiria.
Itse tutkimuksessa omistaja leikkasi normaaliin tapaan yhden tassun kynnet ja leikkaaminen kuvattiin. Koirat olivat jo aiemmin käyneet tutustumassa paikkaan sekä tutkijaan ja olivat kaikki rentoina tilassa. Videomateriaalit analysoitiin ja stressieleet laskettiin käyttäen etogrammia koirien yleisimmistä stressieleistä. Data analysoitiin Minitab 19 -ohjelmalla.

Tulokset

Ryhmien välillä stressieleiden määrässä oli tilastollisesti merkittävä ero (p=0.03, w=52). Ryhmän 1 – osallistavan käsittelyn käsittelyn koirat esittivät huomattavasti vähemmän stressieleitä, kuin ryhmän 2 koirat. Ryhmässä 1 tuli esille huomattavasti pienempiä stressieleitä (korvien luimistelu, huulten lipominen), kun taas ryhmässä 2 näkyi selkeästi isompia eleitä mm. rimpuilu ja jäykkä keho.
Ryhmän 1 stressieleiden kokonaismäärä (n=9) oli 61 ja ryhmän 2 (n=9) 958.

 

Yhteenveto ja pohdinta

Näiden tulosten pohjalta voimme siis päätellä, että osallistava käsittely on huomattavasti stressittömämpää koiralle, kuin kiinnipitäen tehty käsittely. Aikaa ei virallisesti tutkimuksessa mitattu, mutta ajallisesti ryhmien välillä ei juurikaan ollut suurta eroa. Osallistava käsittely saattaa olla myös turvallisempaa omistajalle, sillä ainakaan tässä tutkimuksessa ei nähty vielä ns. ylempien portaiden eleitä, vaan koirien eleet olivat hyvin pieniä. Koska kyseessä oli kandintutkimus ja resurssit olivat hyvin rajalliset, on tarkemmat ja pidemmät tutkimukset aiheesta tarpeellisia. Tämä pieni tutkimus antoi kuitenkin jo osviittaa siitä, että ilmiötä kannattaa lähteä tarkastelemaan monista suunnista. Ja tämän tutkimuksen parissa tullaankin jatkamaan tulevaisuudessa!

Haluan tässä vielä erikseen kiittää kaikkia tutkimukseen osallistuneita koirakoita! ❤️
Aivan mahtavia tyyppejä joka ikinen ja ilman teitä tämänkään toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista. Oli myös mahtavaa huomata, kuinka paljon kiinnostusta tutkimus herätti ja toivottavasti saamme teitä mukaan jatkossakin aiheeseen liittyviin tutkimuksiin.

Lähteet:

Becker, M., Radosta, L., Sung, W., & Becker, M. (2018). From fearful to fear free. Fear Free LLC.

Casey, R., Loftus, B., Bolster, C., Richards, G. & Blackwell, E. (2014). Human directed aggression in domestic dogs (Canis familiaris): Occurrence in different contexts and risk factors. Applied Animal Behaviour Science, 152, 52-63.

Mellor, D., Beausoleil, N., Littlewood, K., Mclean, A., Mcgreevy, P., Jones, B. & Wilkins, C. (2020). The 2020 Five Domains Model: Including Human-Animal Interactions in Assessments of Animal Welfare. Animals, 10, 1870.

Polo, G., Calderón, N., Clothier, S. & Garcia, Rita de Cassia M. (2015). Understanding dog aggression: Epidemiologic aspects: In memoriam, Rudy de Meester (1953-2012). Journal of Veterinary Behavior, 10(6), 525-534.

Shepherd, K. (2009). Ladder of aggression. BSAVA Client Handouts. BSAVA Manual of Canine and Feline Behavioural Medicine, 2^nd edition.

Todd, Z. (2018). Barriers to the adoption of humane dog training methods. Journal of Veterinary Behavior, 25, 28-34.

Vieira de Castro, A., Barrett, J., de Sousa, L. & Olsson, I. (2019). Carrots versus sticks: The relationship between training methods and dog-owner attachment. Applied Animal Behaviour Science, 219, 104831.

Vieira De Castro, A., Fuchs, D., Munhoz, G., Id, M., Pastur, S., De Sousa, L., Anna, I. & Olssonid, S. (2020). Does training method matter? Evidence for the negative impact of aversive-based methods on companion dog welfare. PLoS ONE, 15(12).