Näyttelyasennetta!

Näyttelyt ovat toistaiseksi pidemmälle aikavälille tauolla, joten nyt olisikin hyvä hetki tarkastella niihin liittyviä asenteita – niin koiran kuin omistajankin. Mitä varten näyttelyissä käydään? Onko jokin muuttunut näyttelykesän puuttuessa? Olisiko jossain parantamisen varaa? Parhaimmillaanhan näyttelyt vievät hyvässä, samanmielisessä seurassa, pisin maita ja mantuja ja ovat yhteistä laatuaikaa koiran kanssa. Välillä kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, onko koira samalla aaltopituudella ja mikä sitä oikeastaan motivoi näyttelyharrastuksessa?

Usein näyttelykursseille tullaan, kun on ilmoittauduttu näyttelyyn ja aikaa treenata on suhteellisen vähän. Näyttelyjuttujen kanssa tuore koira voikin olla sitä mieltä, että apua mitä tämä on ja siinä sitten ihmetellään, miten mahdollisimman nopealla aikataululla hommista saisi kivoja. Tai näyttelyissä on tapahtunut jotain, koira on esimerkiksi murissut tuomarille, ja seuraaviin viiteen lähinäyttelyyn on jo maksut maksettuna. Näyttelyihin mennään myös usein täysin kokemattoman koiran kanssa – kuinka monessa muussa harrastuksessa tiedät pentu- tai junioriluokkia? Välillä tämä onnistuu hyvin, kaikki on tyytyväisiä ja kotiin tullaan ruusukkeet taskussa ja kiva yhteinen harrastus alkaa. Välillä taas koira pelästyy jotain ympäristössä tai tilanteessa ja aletaan miettiä mitä koulutetaan… Välillä taas herkistyminen tapahtuu pitkällä aikavälillä – joka kerta on hiukan epäilyttävä koiran mielestä, jolloin se pikkuhiljaa alkaa esittää suurempia merkkejä epämukavuudesta.

Näyttelyn taitoalueet

Jos mietitään näyttelyitä koiran kannalta, niissä on todella monta treenattavaa asiaa ja jotta ne olisivat selkeitä, tulisi koiralla olla hurjasti taitoja ja työkaluja. Karkeasti näyttelyihin tarvitsee oppia seisominen, ravaaminen ja käsittely. Sekä häiriöt ja ympäristö ja rauhoittuminen… ja näiden kaikkien summa! Seisominen ja ravaaminen ovat temppuja, jotka koirat periaatteessa osaavat – meidän tehtävä on vain hienosäätää, vihjeistää ja selkeyttää koiralle, mitä haluamme sen tekevän. Kun nämä ovat selkeitä, voidaan niitä lähteä yleistämään eri häiriöihin ja ympäristöihin, koiran mukaan. Selkeät temput edesauttavat yleistämisessä ja muuttuvissa ympäristöissä – jos koira tietää, mitä siltä halutaan, on sen helpompi toteuttaa nämä asiat myös vaikeammissa ympäristöissä.

Käsittely taas itsessään vaatii todella monia taitoja koiralta ja nyrkkisääntönä tulisikin pitää sitä, että koirasta ei tarvitse pitää kiinni tai käskyttää olemaan paikallaan käsittelyn aikana. Monesti käsittely on kompastuskivi ja siihen havahdutaan vasta, kun koira antaa isoja karkoittavia signaaleja, eli esimerkiksi murisee tuomarille. Olisikin tärkeää, että oppisimme lukemaan jo pienemmät merkit ja toimimaan koulutuksessa niin, että koiralla on koko ajan mukava ja luottavainen olo. Lisää näyttelykäsittelyajatuksia ja käsittelyn kouluttamisesta omaehtoisesti voit lukea tästä postauksesta.

Varo herkistymistä

Totuttaminen on yksi usein sovellettu tapa lähestyä näyttelytaitoja. ”Kyllä se tottuu” –mantraa mietitään mielessä ja viedään koiraa paikasta toiseen tai käsketään kaikki tutut kopeloimaan ja koskemaan koiraa aina tilaisuuden tullen. Onkin hyvä totuttaa koiraa näihin tilanteisiin, mutta tässä tulee olla todella tarkka ja huomioida koiran tunnetilaa koko ajan. Mikäli sitä jännittää yhtään, tulisi tilanteiden olla niin helppoja, että koira palautuu nopeasti ja sillä pitää olla mahdollisuus aina lähteä tilanteesta pois. Meidän tulisi pitää mielessä, että siedättymistä tapahtuu vain, jos asia on koiralle neutraali. Jos asiassa on jänniä elementtejä ja sitä vain tuutataan koiralle, voi koira herkistyä ja alkaa pelätä enemmän. Tämä voi näkyä esimerkiksi niin, että edellisellä kerralla koira tuli innokkaasti autosta ulos ja nyt se on haluttomampi poistumaan autosta päästyään näyttelypaikalle, tai se lähtee näyttelyhihnan tai namipussukan tai näyttelyhäkin nähdessään hiipimään poispäin.

Tämän vuoksi olisikin tärkeää tutustua eri asioihin rauhassa koiran tahtiin, sekä treenailla eri juttuja ilman kiirettä. Esimerkiksi ympäristöön totuttaminen kannattaa aloittaa kaukaa ja pienellä ärsykemäärällä – jos puhutaan näyttelyistä, voi koiran kanssa mennä ensin puistoon katselemaan koiria ja ihmisiä etäältä. Jos se on innoissaan ja rohkea, voi koittaa mennä vaikkapa ulkona järjestettävään mätsäriin – vain katselemaan etäältä ja syömään herkkuja. Kun pohjia jaksaa tehdä kunnolla ja varmistaa, ettei koira ylitä liikaa omaa mukavuusaluettaan, ei tule vahingossa altistettua koiraa liian suurelle ärsyketulvalle. Jos koira vaikkapa jännittää muita koiria ja ilmentää sen esimerkiksi haukkumalla ja se viedään suuren näyttelyyn, voi olla, ettei se päästä pihaustakaan. Tällöin kuitenkin ihon alla tapahtuu verrattain suuri stressireaktio, sillä ärsykkeitä on niin paljon, ettei koira pysty niitä enää käsittelemään ja se mieluummin vetäytyy kuoreensa selviytyäkseen tilanteesta. Koulutustermein puhutaan ”floodingista” eli tulvauttamisesta, joka voi lisätä pelkoa tai pahimmillaan johtaa opittuun avuttomuuteen.

Tunnekokemukset ovat aina aitoja ja mikäli koiraa jännittää jokin tilanne, se ei tarkoita, että omistaja olisi tehnyt jotain väärin, sosiaalistanut koiraa liian vähän tai koirassa olisi jotain vialla. Kuten me ihmisetkin, myös koirat kokevat eri tilanteet eri tavalla ja meidän tehtävänä onkin havainnoida oman koiramme reaktioita eri asioihin. Mitä herkemmällä korvalla kuuntelemme ja lähdemme kouluttamaan, sitä luottavaisempi myös koirasta tulee meitä kohtaan. Käsittelytilanteissa myös usein ajatellaan, että koira tottuu, kun sitä vain käsittelee. Näissä voi kuitenkin olla monia epämiellyttäviä elementtejä ja koiraa kannattaisikin katsoa ulkopuolisen silmin – mitä se ilmentää ja miten. Väistäminen, jähmettyminen, huulten lipominen, haukotteleminen ja pälyily ovat jo merkkejä siitä, ettei koira ole tilanteessa täysin rento. Ja jos jotain näistä tai muista epämukavuuden merkeistä ilmenee, silloin meidän tehtävänä on auttaa koiraa oppimaan uutta asennetta ja suhtautumistapaa turvallisessa ympäristössä, positiivisesti vahvistaen.

Mieti siis seuraavia asioita näyttelykokemuksistanne

• Tietääkö koira sataprosenttisesti, mitä tarkoittaa seisominen tai ravi?
• Onko koira täysin rento, jopa onnellinen, käsiteltäessä?
• Onko koira täysin rento ja kykeneväinen rauhoittumaan muuttuvissa ympäristöissä?
• Onko koira rento ja keskittynyt juostessaan muiden kanssa pientä kehää?
• Onko koira iloinen päästessään näyttelyyn?

Jos tunnet pientäkään epäröintiä yhdenkään asian kohdalla, kannattaa ottaa ne nyt treenin alle. Nyt kun näyttelyitä ei ole ihan hetkeen tiedossa, olisikin hyvä aika treenata pohjat ja asenteet kuntoon, jotta syksyn tullen näyttelykäynnit olisivat mahdollisimman mukavia! Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus esimerkiksi nuorten koirien kanssa ja suosittelen panostamaan näihin asioihin, sama pätee tietysti minkä tahansa lajin harrastamisessa – nyt kun ei ole mahdollista päästä kisaamaan, kannattaa luoda hetkeksi katse kohti perusteita.

Kevään 2023 aikana järjestetään Kehät Kivoiksi -kiertue, jossa panostetaan omaehtoisuuteen ja koiralähtöisyyteen. Keskeisenä ajatuksina kaikissa treeneissä ja harrastamisessa onkin, että sen kuuluu olla hauskaa molemmille osapuolille. Jos jokin osa-alue tökkii, voi aina aloittaa asennemuutoksen miettimällä laatikon ulkopuolelta. Anna käy myös tilauksesta kouluttamassa näyttelyjuttuja ympäri Suomen!
Lisää Annan näyttelyajatuksia voit lukea Pawsiteamin blogista, sekä mm. Canis-lehdestä (01/20).